Sun täytyy olla laiha ja kaunis, jotta voit elää.
Kolmen viikon tauon jälkeen se tapahtui. Mä oksensin lounaan ja päivällisen. Lounaalla söin mantelikalapalan ja päivällisellä puuroa. En meinannut löytää enää mun "vanhaa" ruuantyhjennyyspaikkaa. Onneksi löysin. Än yy tee nyt se alkaa, nimittäin laihdutus. Alan taas syömään vain aamu- ja iltapalan. Siis kaksi jugurttia päivässä ja tavoitteena on ettei mitään muuta (ei varmasti alussa onnistu). Nyt alkaa tää kausi vielä kuolemasuunnitelmien rinnalle. Kuinka mä jaksan? Mutta enhän mä voi valita. Huomisesta päivästä tulee varmasti rankka syömisien vähennysten ja kuolema-ajatuksen takia. Ensimmäinen syömismuutos päivä on keholle rankin. Mutta musta tulee viimein laiha, kaunis. Ehkä sitten saan elää, ehkä sitten kelpaan viimein tähän elämään.
En tiedä menenkö kotiin viikonlopuksi. Siellä pitäisi kuitenkin syödä. Mitä ne sanoo huomenna osastolla kun en istukkaan enää pöytään. Mutta mä en voi, enkä halua. Mä haluan laihtua, enkä oksentaa. Ymmärtääkö ne, vai alkaako taas valitus? Mutta kai mä saan itse päättää elämästäni. Ehkä nyt onnistun ja se joku antaa mun elää.
Toivon sulle kaikkea hyvää! Voi olla ehkä vaikea uskoa tossa mielentilassa ketään, mutta et ansaitse semmosta kidutusta! ihmisen ei oo tarkotus laihtua sillä ettei enää syö. Kukaan ei ansaitse semmosta kidutusta. Voisin suositella sulle yhtä kirjaa :) "veronika päättää kuolla". itse sain sen juuri omiin käsiini,enkä malta odottaa että pääsen sen lukemaan! Jokaisen ihmisen pitäisi ainakin kerran elämässä lukea kyseinen kirja, siitä saa tsempiä elämään :)
VastaaPoistaNiin tiedän, mutta koen ansaitsevani sen jollain tavalla. Kiitos kirja vinkistä, luen ehkä joskus sitten kun pystyn taas keskittyä kirjoihin. Tsemppiä mä kyllä tarvitsen aika paljon, on niin toivoton tilanne... Mutta kiitos kommentistasi. :)
Poista