Kipu katsoo mua kaukaa raiteiden takaa
Se tuijottaa mua vaan ja tahtoo mut luokseen ottaa
Pian mä menen ja tuijotan niitä raiteita takaisin
Koska en voi muutakaan
Koska minusta tuntuu liian pahalta
En mene kouluun, koska sekin tuntuu liian pahalta
Mä muistan se pienen aseman
Sen kauniin kahvilan
Minun elämäni päätepysäkin
Ehkä tyydyn vaan katsomaan
Kun elämäni vilistää ohitseni
Ehkä tahdon kokea vielä lisää tuskaa
Mä oon niin yksin
Niin rikkinäinen
Enkä saa siipiäni enää ehjäksi
Että voisin lentää
Voin vaan kävellä hiljaa kohti tuhoani
Koska en voi muutakaan
Minusta ei ole enää muuhun
Minuun sattuu liikaa
Mä aion vaan katsoa kuolemaa silmiin
Mä aion vaan unohtaa tuskan
Mä tahdon vaan unohtaa
En mä tahtonut tehdä mitään
Mä tahdoin selvitä
Mutta voinko enää muuta
Voisinpa vaan unohtaa itseni
Toivoin, että se olisin ollut minä
Se joka tappoi itsensä meidän koulussa
Nyt katson niitä surunlintuja silmiin
Ja mietin mitä tein väärin
Mä mietin miksi juuri ne linnut ovat mun
Vain mun, eikä kenenkään muun
Linnut, jotka itkevät kyyneleensä salaa poskilleni
Olivako ne sittenkin minun kyyneleitä
Minuun sattuu
Olen niin hukassa
Linnut eivät jätä mua rauhaan
Ne lentävät ympärilläni tehden minusta kotinsa
Ja minä kuljen sumussa
Sumuisemmassa kuin ennen
Linnut katsovat mua ja mä itken
Mutta kukaan ei huomaa, mä peitän kaikki kyyneleet
Linnut eivät jätä mua yksin
Ne tekevät musta ehjemmän
Melkein kokonaisen
Minä en ole yksin, minullahan on suru, kipu, tuska
Linnut, jotka eivät lennä talveksi etelään
Ne eivät jätä mua yksin
Niillä on minut
Ja minulla on ne
Enkä olen hivenenkään onnellinen
Näen vielä kerran linnut
Ja ne päättävät olla minun
Ja minä päätän olla niiden
Niiden oma
Vaikka se sattuu
Mä en enää osaa muuta kun antaa tän kaiken viedä
Yksinäisyys seuraa perässäni kuin varjo
Se kietoo minut lämpimään syleilyynsä
Se antaa minun selvitä yksin
Kuolema piirtää kuvia mieleeni
Kauniita ääriviivoja, jotka eivät tarkoita mitään
Katson utuisilla silmilläni, eikä mikään tarkoita minulle mitään
Millään ei ole merkitystä
Kaikki on pelkkää sumua
Sumumaailmassa mä kuulen huutoja, mutta en muodosta tarkoituksia
Katseeni ei tavoita mitään
Kaikki ympäriltäni katoaa ja minä sen mukana
Sumuun sekoittuu pari kyyneltä, en tahdo niitä
Kerroin sulle miten hymyilen, miten mä vaan esitän
Sä vaan hymyilit mulle vastauksen
En kertonut kuinka pelkään yksinjäämistä
Kuinka yksinäisyys saa kuolema-ajatukset heräämään
Mä vakuuttelin, että olen vielä elossa tämän viikolopun jälkeen
Mutta mua pelottaa
Mä olen niin tyhjä
Niin yksin
Niin tarkoitukseton
Ja mä näen kuinka hiljalleen hajoan paloiksi tähän sumuun
Eikä kukaan huomannut, että minun oli paha olla
