Vaikka veden alle tahtoisin jäädä.

Mä kävelen tällä maalla, vaikka kaipaan kotiin

Tämä on mulle vieras maa

Mun kotini oli meri

Kauniit laineet, jotka vie vedenprinsessaa kohti syvyyksiä

Vieraalla maalla sattuu kävellä, kipu on kovempaa

Minä olen tottunut kipuun, käsitän sen jo kodiksi

Tytön silmissä näet meren aallot, syvyyden sinet

Se tuli tänne jäädäkseen, kun ei muuta saanut valita

Tyttö jostain meren syvyyksistä

Se kaipaa kotiin, syvälle pohjaan josta sitä ei löydetä

Siellä on turva tunteilta ja ajatuksilta

Sinne kuolema ei löydä enää tietään

Tyttö tahtoo olla vedenprinsessa

Kaunis, hento, haavoittumaton

Se tahtoo elää, mutta ei täällä

Tää on sille vaan vieras maa, satuttava maaperä

Yksikin pieni sana voi vetää sut syvyyteen

Yksikin lause ja voit unohtaa miten uidaan

Vedenpinnan alla on kauniimpaa, vaikka et avaa silmiäsi

Mä sukellan syvyyteen

Mä en enää tahdokkaan nousta

Mutta mä nousen silti

Mä kävelen jokaisen askeleen vaikka sattuu

Vaikka veden alle tahtoisin jäädä

Vaikka olisi niin paljon helpompaa luovuttaa

Mä en silti luovuta

Mä jään vieraalle maalle

Ja jonain päivänä teen siitä kodin

Ja nää kuolemanääriviivat häviää

Vielä jonain päivänä

Mä toivon niin

Meri jää ilman minua

Minä itken vain kyyneleeni mereen

Se saa vain sen osan minusta

Haaveisiini jää vain vedenprinsessa, josta voin kertoa iltasatuja

Ja meri jää odottamaan ikuisesti

Mutta mä en palaa enää

Enkä anna kuoleman viedä mua pois

Jättäispä se vaan mut rauhaan