Tänään monta monta vuotta sitten äiti laittoi mun kasvoihin huulipunaposket ja ripsiväripisamia. Mua pelotti mennä ihmisten ovien taa. Pelkäsin sitä haukkuvaa koiraa naapuri talossa. Mun siskokin pelkäsi. Muistan kun meidän kotitiellä vain harva ovi avattiin. Käveltiin pitkästi joka vuosi, vaikka eri seurassa eri vuosina. Kivointa oli saada iso suklaamuna tai kolikoita pannunpohjalle. Muistan kun kerran saimme omenat ja siitä ei tykätty. Kerran joku iäkkäämpi oli jättänyt portaille kupin josta sai ottaa karkkia. Yhtenä vuonna sä putosit vesiojaan ja me vaan naurettiin. Sä itkit. Kerran kiersin kaverin kanssa monta kaupunginosaa. Mä olin sellainen lapsi, joka säästi karkkejaan. Kerran niin kauan, että ne jouduttiin heittää roskiin. Silloin pääsiäinen oli varmaan parasta heti joulun jälkeen. Hymy pysyi kasvoilla koko päivän. Ja niin pieni asia, kuin karkki sai hyvän mielen. Mä olin onnellinen, sen muistan. Pienen lapsen kasvot niin iloiset avatessa suklaamunan kääreitä. Ja kaikki oli niin helppoa.
Viimeisen kerran olin virpomassa 6 tai 7 luokalla pienen pikkusiskoni kanssa, joka ei vielä voinut mennä yksin. Mua hävetti silloin, enkä olisi tahtonut mennä. Se ei enää ollut hauskaa niin kuin oli jokus. Lapsuudenilo oli hävinnyt ja pääsiäsen taika. Se kaikki jäi vaan muistoksi. Nyt minä katsoin sitä siskoani, joka aamulla lähti virpomaan. Maalasin siskon kasvot huulipunalla ja ripsivärillä. Siskon kaveri tuli ja he lähtivät. Minä katsoin niiden iloa, se oli niin aitoa.
Minä tahdoin olla se pieni lapsi, joka mun sisälläni huutaa ystävää leikkimään.
Halusin olla se tyttö, joka halaa äitiään, kun sattuu.
Se tyttö, joka saa lähteä virpomaan.
Se, joka tuntee siitä suuta iloa.
Se tyttö on minussa jossain aikuisen kuoren alla. Se lapsi, joka pyytää apua, se jonka kipu saa näkyä. Nyt tyttö ei enää mieti mihin laittaisi pehmokissansa nukkumaan. Nyt se miettii muuttaako yksin asumaan. Se pieni tyttö silti minussa tahtoo, että joku vielä silttäis päätä ja sanois, että kaikki järjestyy. Kaikki todella järjestyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti