Taivaskaan ei itke, minä näen sen.
Ehkä sitten illalla
Sitten taivas itkee mun kyyneleitä ja tiedän, että sen jälkeen tulee aurinko
Minä rakastin pisaroita kasvoillani
Ne on kauniita, ne kiiltää kasvoillani
Vajoan varjoihin ettei sitä huomaa nuo auringonlapset
Ne rakastaa mua tälläisenä varjolapsena
Ne sanoo itke vaan, kyyneleet saa näyttää
Mä en tahdo itkeä aurinkojen nähden
Joskus mäkin olin se aurinkolapsi, joka löysi kauniin pimeyden
Mä hymyilen puheille taas, vaikka varjoja rakastan
Mä nään siinä synkässä metsässä sen takana olevan sateenkaaren
Minä varjolapsi, joka löysi taas valon
Kuivaan pisarat poskiltani nopeasti
Mä tahdoin valoon, mä tahdoin pimeyteen
Vielä hetken varjolapsi katsoo niitä aurinkoja
Ja miettii mitä teki väärin, että tämän rankan elämän sai
Minä hukun siihen
Siellä on liian syvää
Minä en pysy pinnalla
En jaksa pysyä
Hymy häviää
Sade vie sen mennessään
Minulle jää vaan kaipuu kuolemasta
Eli minulle ei jää mitään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti