Mun kuori pettää pian
Mä olen ollut taas vahva pitkään
Valehdellut syöväni, hymyillyt vaikka muhun on sattunut
Muhun sattuu kokoajan
Mä olen merellä aallokkoisella
Ja mä en pääse pois, vaan mä vajoan sameaan pohjaan
Yhä syvemmälle kun näytän tätä iloista naamaa
Aallot on liian suuria, että mä jaksaisin
Mä jaksan vielä hymyillä, valehdella, elää tyhjyydessä
Koska en tunne mitään
Kun sä kysyit mitä mietin, mä en tiennyt
En mieti mitään, on vaan tyhjää
Pohjassa on tyhjää
Ehkä muutama vesikasvi, joka ympäröi pimeässä
Mä olen yksin tässä pelissä, enkä tahdo luovuttaa
Muutun yhä pienemmäksi ja häviän kokonaan
Et nää mua pian enää pohjassa, et ojentanut kättäsi ajoissa
Mä olen jo täällä aalloissa
Täällä on kaunista, vaikka en eteeni nää
Mun pimeässäni on onneksi monta kynttilää
Kun mä sytytin yhden sun haudallesi tänään, mä en unohda
Sä näät mut vaikka olen pohjassa
Olen pinnalla, mutta pohjassa
Ne näkee vaan pinnan, eikä hymyn alta suurta taistelua
Mä olen hiljaa enkä kerro
Mä olen tyhjä, täynnä tyhjyyttä
Eikä sitä saa musta pois
Monta ajatusta päässä, mutta ei oikeasti yhtään
Mä olen kadottanut tän tytön, antanut aaltojen viedä sen pois
Ja se on helppoa unohtaa, mutta vaikeaa muistaa
Aallot ehkä pienenee, mutta ne ei häviä koskaan
Pohjassa auringonvalo näyttää mihin kulkea
Mä katoan, eikä kukaan huomaa
Kukaan ei edes muista sitä tyttöä enää, joka voi voida huonosti
Olen jo liian kauan hymyillyt, enkä tiedä miksi teen tätä taas
Katseesta paistaa tyhjyys, mutta sitä ei tiedä muut kuin minä
Mä tiedän kuinka tyhjää on täällä veden alla
Ja sä et halua tänne
Sä et halua olla epävakaa
En minäkään halua, mutta en tätä tietä valinnut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti