Kuinka et tuntenut minua ennen kuin tunsin sinut
Muistan kuinka kävellessä käsi tahtoi koskea toisen kättä
Kuinka perhoset mahassa estivät sen
Kylki hipaisee toisen käsivartta kuin vahingossa
Me ollaan hetki aivan hiljaa ja katsotaan kuinka valo vaihtuu vihreäksi
Sä kävelet mun vierellä vieraana, mutta jo niin tuttuna
Vaikka sut ensi kerran näin
Me katsotaan veteen, kuinka jäät peittää sen pintaa
Kuinka moottorikelkat ympäröi rantaa
Kylmä vie meidät sisälle ja sä tarjoat mulle kahvin
Me nauretaan kuin oltaisiin tunnettu vuosia
Ei tule hiljaisia hetkiä, mä huomaan pitäväni susta
Me noustaan ja mennään istumaan muualle
Mä uskaltaudun sun viereen istumaan ja varovasti painan pääni sun olkapäälle
Sanon jonkun syyn ja huomaan kuinka hämmästyt
Mä jään siihen sun viereen ja toivon, että oisin siinä aina
Ei ole enää aikaa, junani lähtee
Sä avaat mulle oven ja me lähdetään
Siinä asemalla sä halaat mua lujasti ja sanot, että me vielä nähdään
Mä suljen junan oven
Sisällä kyyneleet saapuvat silmiini ja laitan sulle viestin
Sanon, että on jo ikävä ja sä vastaat takaisin samoin
Mä katson junan ikkunasta, sä olet jo mennyt
Ja vaikka tästä on jo vuosia mä kaipaan vieläkin
Sun hymyäsi, sun sinisiä silmiäsi, sua
Sitä katsetta, sitä tunnetta jota en unohda
Mä tunsin silloin sen, ensisilmäyksellä rakastumisen
Ja nyt mä tahtoisin vaan hiljaa kuiskata, että voisitko sä palata
Mutta tiedän ettet sä palaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti