Sinne syvään pohjaan
Sinne missä ei eteensä nää
Mä pelkään, että löydän itseni taas suunnittelemasta kuolemaa
Mä pelkään, että se tulee ja vie mut pois
Mä olen tunnoton, tyhjäkatseinen
Tyttö elämän toiselta puolen
Sieltä mitä sanotaan kuolemaksi
Mä olen käynyt sen rajalla jo monta kertaa
Nukahtanut ja toivonut, että lääke tappaa
Mutta mä olen vielä täällä
Tällä rajalla, jonka edessä häämöttää elämä
Rajoilta voi katsoa kumpi on parempi elämä vai kuolema
Rajalta näkee kauas sumun yli
Vuorelta, jota kiipesit ne kaikki pitkät vuodet
Nyt nään, nyt nään missä on elämä
Nään myös missä on kuolema
Yhtä selkeästi molemmat
Ne ovat kauniita molemmat rajojen eri puolilla
Mä käännyn ja katson ensin kuolemaa
Se on kaunis, viaton, utuinen, mutta se kutsuu mua
Elämä on kaunis, yllättävä, selkeä, mutta se ei kutsu mua niin paljon
Mä jään rajalle, enkä valitse
Elän tässä, niin kuin olen elänyt yli viisi vuotta
Rajalla on tyhjää, se antaa tyhjyyden olon, tyhjän katseen silmiin
Mä en osaa valita kumpaan suuntaan otan askeleeni
Mä en uskalla astua askeltaan tai mä putoan sen käsivarsille
Kumpikin suunta tuntuu kauniilta, mutta väärältä
Mä en uskalla
Mä odotan, että joku valitsee mun puolesta
Mä odotan, että kuihdun pois, häviän ilmaan
Niin ettei mun tarvi valita
Vaikka se tarkoitti, että valitsin kuoleman
Pelottaa ja suljen silmäni
En tiedä mihin olen menossa, enkä mistä tulossa
Mä olen hukassa tällä rajalla
Mä huudan, mutta huuto häviää tuuleen
Mä olen turha täällä näin
Ja siksi mä häviän
Päivä päivältä kunnes olen kokonaan kadonnut
Näkymöttömäksi tytöksi, johon kukaan ei voi koskea
Ja joku yö mä nukahdan ja se on mun viimeinen uni
Sitten en ole enää rajalla
Vaan ilmassa palasina hajalla
Jota en osannut elää
Enkä osaa vieläkään
Liian kaunis, että tyttö olisi voinut elää
Kaunis maailma tuskaisilla reunoilla
Se maailma satutti sua aina uudestaan
Se ei opettanut elämään, vaikka tahdoit
Se ei ollut tarkoitettu tälle tytölle
Mutta tyttö jatkoi elämistä
Ja jatkaa edelleen
Vaikka se on kai turhaa
Kaunis elämä on, vaikka sitä näe en
Mä seison siinä rajalla yksin
Se on kaunis ja mä en voi paeta
Mä voin vaan päättää elää tai kuolla
Mutta entä jos ei halua kumpaakaan
Silloin voi vaan nukahtaa
Ja kadottaa ääriviivat aina vain uudestaan
Eläminen ei todellakaan oo turhaa!
VastaaPoistaToivon, että päätät elää ja uskon, että tuut nauttimaan siitä...
Tosi paljon voimia siulle! <3
Niin tää on vaan tunne... Mäkin toivon, että oppisin elämään, mutta se on vaan niin vaikeeta. Kiitos paljon! <3
PoistaIhana teksti. Tuolta minustakin on tuntunut niin kauan, niin kauan.
VastaaPoistaNykyään tapani seisoa reunalla on pyrkiä elämään jokainen päivä niin kuin se olisi viimeinen. Voisin ihan hyvin vain elää niin kuin muutkin, mutta kuolema on kutsuva, se on kuin koti ja se pysyy mielessä aina. En itse ainakaan halua vain hypätä jompaan kumpaan. Erona tässä rajalla elämän ja kuoleman välillä on vain se, että kuolema tulee joskus, kun se on tullakseen. Se on vain yksi päivä. Muina päivinä on hengissä. Pitää elää ja kokea asioita uudestaan ja uudestaan, rakastaa, vihata, itkeä, nauraa, mennä rikki ja kasata itsensä ja mennä rikki ja kasata taas. Siksi me olemme täällä.
Rajalla on niin turhauttavaa olla, Se tuntuu turhalta kun ei ole tarkoitusta ja on vaan. Mutta kai sitä oppii vielä elämään ja olemaan onnellinen tästäkin. Yritetään. Ollaan molemmat täällä ja yritetään.
Poista