Tahdoin hukkua veteen, upota pohjaan
Kävelin sokeasti lahkeet märkänä
Jalkani osui kiveen
Mä heräsin ikään kuin unesta, vaikka olin hereillä
Mä muistan kun näin kävi monesti. Mä pelkään merta, mutta samalla rakastan. Asun merenranta kaupungissa. En uskalla matkustaa veneellä. Pelkään sitä tunnetta kun vene kelluu ja mitä jos se uppoaa? Kun sä pyysit mua kalaan mä tulin vastahakoisesti, pelkäsin, että soudat kiveen. Uidessa pelkään pohjassa olevia kiviä ja kasveja. Pelkään mutaa, johon voi upota, en koskaan uskalla uida kauas edes tutussa rannassa. Meri on kaunis, niin kiehtova ja ihana. Se kutsuu kuolemaan. Pelkään jos mä hukun. Ulkomailla isoissa aalloissa on ihana uida, mutta siellä pelkään, että ajaudun virtauksen mukana liian kauas. Mitä on pohjassa, kirkas vesi sen näyttää, mä uskallan uida. Samea vesi on pelottavinta, hiekan sekainen merivesi. Mä tahdoin mereen kun sä olit mun kanssa, meri kutsui mua luokseen. Mä meinasin astua kiveltä kengät jalassa, mutta sä estit. Tartuit mua kädestä ja sanoit ei. Ihailin tuota merta ja otin valokuvia. Monesti lintsasin lukiossa tunteja ja menin katsomaan merta. Istuin hiljaa ja katsoin kuinka aallot tulivat rantaan. Mulla oli suuri kaipuu merelle. Kerroit mulle selviytymistarinan kuinka selvisit myrskystä ja muistan kun sanopit pitäväsi kovissa aalloissa kivestä kiinni, ettet hukkuisi. Muistan kuinka kerroit sen kun olimme uimassa osastojen uimahallissa. Pelko on jäänyt muhun syvästi, kaikki muistuttaa entisestä kun unelmoin hukkumiskuolemasta. Nyt se ajatus pelottaa, mutta katson silti merelle ja toivon, että se veisi mut jonnekkin pois. Mä unelmoin elosta merenprinsessana vedenvaltakunnassa. Kuvittelin kauniin paikan veden alla. Sinne mä tahdoin päästä. Nyt mun mieli ei tahdo hukuttaa mua, enkä astu enää mereen. Se on pelottava "ihanan pelottava meri".
Nyt koen tämän blogin omaksi, niin kuin kerroin tässä tekstissä teillekkin:
http://ihanameri.blogspot.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti