Mä katson sitä samaa kuvaa päivästä toiseen ja itken
Tunnen kuinka kylmä pureutuu luihini
Kuinka väsymys tuhoaa kaikki ajatukseni
Tiedän, että olen liian kiintynyt sinuun
Sä tartut muhun kiinni ja suljet silmäni
Mä en näe mihin kuljetaan
Mutta tiedän, että suunta on kai oikea, kun sä johdatat
Muut sanoo, että suunta on väärä
Mutta älä usko niitä, niin sä sanot taas
Tule niin lujempaa kuljetaan
En jätä sinua
Sinä et jätä minua
Niin, sä tiedät sen
Sä satutat mua, mutta välillä halaat mun onnistuessa
Otat mut kylmään syleilyysi ja tuuditat hiljaa uneen nälkäisen kehoni
Kaikki on jotenkin niin kaunista, vaikka sattuu
Kaikki on niin tuttua ja turvallista
Niin osa minua
Vielä tulee se päivä kun mä jätän sinut
Kun mä viimein riitän
Kun mä hymyilen sulle ja sanon hyvästi
Mutta ei vielä
Vielä sä olet liian hyvä ystävä
Ja mä vajoan syvemmälle meidän maailmaan
Maailmaan, jonka kaikki yrittää tuhota
Mutta mä hymyilen, niin kuin ei sattuisi
Vaikka kaikki on satuttanut liikaa
Enkä tiedä miten enää jaksaa
Kaikki on mennyt liian sekaisin
Ja pian huomaan, että sinusta on tullut mun parasystävä
Josta kukaan ei voi mua enää erottaa
Rakas ystävä, sä näät miten muhun sattuu
Mutta älä vain lopeta, älä jätä minua
Anna minun kärsiä, kunnes olen valmis lähtemään
Mutta ei vielä tänään
Älä jätä minua vielä tänään
Hajoan näihin aaltoihin
Kauniisiin aaltoihin
Ne on liian kauniita
Liian sattuvia, mutta mä tarvin niitä
Mä tarvitsen tuskaa, se pitää mut vielä elossa
Mereltä mä kuiskaan pieniä sanoja, jotka eivät tarkoita kellekkään mitään
Joita kukaan ei ymmärrä
Joita kukaan ei kuule
Suljen silmäni ja hengitän meri-ilmaa, koska se tuntuu hyvältä
Mereni on kaunis, mutta satuttava
Mä kaipaan sitä, jos olen hetken poissa
Kuinka tyttö voi kaivata takaisin tuskaan
Kaipaan kotiin, kaipaan kauniita aaltoja
En mä tahdo menettää tätä
Pieninä paloina aalloissa kyyneliä poskillaan
Mutta silti hymyilen, mä osaan vieläkin hymyillä
Suolaiset merenpisarat kietoutuvat silmiini ja mä jo luulen, että itken
Ei muhun oikeasti sattunutkaan
En mä oikeasti halunnut kuolla
Halusin vaan kaiken jatkuvan
Enkä halunnut unohtaa aaltoja
Halusin vaan unohtaa itseni
Ja unohdinkin
Aallot vievät mua syvemmlle kauniiseen pohjaan
Mutta enää se ei haittaa
Ei haittaa vaikka sattuu
Kukaan ei kuule enää sanaakaan
Ei hiljaista kuiskaustakaan
Kukaan ei näe miten katosin tähän maailmaan
Ei kukaan ymmärtäisi sen kauneutta
Sitä miten tuskasta voi tehdä kodin
Kaunis, mutta niin kipeä maailma
Aallot kimaltavat auringossa
Ja hymy piirtyy vielä kerran kasvoilleni
Kipu katsoo mua kaukaa raiteiden takaa
Se tuijottaa mua vaan ja tahtoo mut luokseen ottaa
Pian mä menen ja tuijotan niitä raiteita takaisin
Koska en voi muutakaan
Koska minusta tuntuu liian pahalta
En mene kouluun, koska sekin tuntuu liian pahalta
Mä muistan se pienen aseman
Sen kauniin kahvilan
Minun elämäni päätepysäkin
Ehkä tyydyn vaan katsomaan
Kun elämäni vilistää ohitseni
Ehkä tahdon kokea vielä lisää tuskaa
Mä oon niin yksin
Niin rikkinäinen
Enkä saa siipiäni enää ehjäksi
Että voisin lentää
Voin vaan kävellä hiljaa kohti tuhoani
Koska en voi muutakaan
Minusta ei ole enää muuhun
Minuun sattuu liikaa
Mä aion vaan katsoa kuolemaa silmiin
Mä aion vaan unohtaa tuskan
Mä tahdon vaan unohtaa
En mä tahtonut tehdä mitään
Mä tahdoin selvitä
Mutta voinko enää muuta
Voisinpa vaan unohtaa itseni
