perjantai 2. toukokuuta 2014

Liian myöhään mä tajuan, etten osannut edes elää.

Mä en tiedä mitä mulle kuuluu
Mä olen ihan sekaisin tässä elämässä
Hymynhäivähdyksiä näkyy mun kasvoillani
Ne katoaa ja saapuu aina uudestaan
Uusi lääke on auttanut, varmasti tää johtuu siitä
Päivät vain jatkavat kulkuaan ilman minua
Kuin minua ei olisi
Kuin olisin jo kuollut
Hymy on kuolleilla kasvoillani, enkä tiedä edes miksi
En tunne tätä tyttöä, joka hymyilee
Se on ihan vieras
Nimen tiedän, mutta en tiedä muuta
En muista miltä tuntui hymyillä
Tuo vieras tyttö hymyilee minulle, rikkinäiselle
Ja mä katson kohti maata, enkä kohtaa sen katsetta
Mä en uskalla
Kuin minussa olisi kaksi puolta, joista toisen olen jo unohtanut
Minun on liian helppo olla, että tämä olisi elämää
Mä en usko, että tämä on totta
Mä herään vielä ja paha olo on palannut
En osaa nauttia tästä, mä en vaan osaa elää
Vieras tyttö tulee ja mua pelottaa mitä se tekee
Se tappaa tän puolen, jonka mä tunnen
Sen, joka minä olen
Pian sitä ei enää ole, eikä ole minuakaan
On vaan tuo vieras, joka en ole minä, en enää
Muistan sen vuosien takaa
Mä olen hukassa, mä en tiedä missä olen ja kuka olen
Mä en tiedä enää mitään
Päivät kuluu ja mun elämä hiipuu
Ja lopussa tajuan etten ole edes osannut elää

2 kommenttia:

  1. Kyllä sä vielä opit nauttimaan elämästä, uskon ainakin niin :> Voimia, oot tärkeä! <3

    VastaaPoista