Niin vahvaksi sanottu olikin heikko.

Mä hukutan näkymättömät kyyneleet siihen veteen
Mä mietin menenkö apteekkiin
Kuolenko tänään, vaiko huomenna
Sä et nää kyyneltäkään, ei kukaan
Mä olen päättänyt kuolla, jos tämä epäonnistuu
Päätin äsken, koska tiedän, että tämä epäonnistuu
Pakoporttioni kuolemaan
Nuo kyyneleet olisivat mustia, jos itkisin ne nyt
Kukaan ei nää tän pinnan alle, ei kukaan
Minä, joka jo tanssahteli muuton lähestyessä
Minä, joka jaksoi jo toivoa, on pian mennyttä
Minä ja minun elämäni
Minä päätän kuolla
Maailma näyttää mustalta
Mustat linnut ovat palanneet olkapäilleni ja mä olen väsynyt
Salaisuuksia mä kirjoitan mieleeni
Siitä miten aion kuolla, kun mikään ei koskaan onnistu
Nuo salaisuudet ovat kauniita, kauniilla käsialalla, josta en kuitenkaan saa selvää
Yksinäiset linnut huutavat olkapäilläni, niillä on ikävä kotiin
Niillä on ikävä kuolemaa, kuin olisivat muka sen joskus kokeneet
Ja mua pelottaa, mua vedetään syvemmälle kuin missä olinkaan
Silti mä hymyilen, kuin mitään ei olisi tapahtunut
Mä loistan kuin lämmin aurinko, eikä kukaan usko, vaikka sanoisin, että on paha olla
Mähän en näytä siltä
Linnun olkapäiltäni kuolevat yksi kerrallaan
Pala palalta jokainen ihminen saa mut rikki
Eikä mun tarvi enää kestää, sanokaa ettei mun tarvi enää kestää
Ei ne nää kuinka ne hajottaa mua paloiksi, kuinka mä teen kuolemaa
Ei ne usko, että mä oon näin heikko
Hymy rikkoo totuuden ja mä olen loppu
Yksinäinen lintu jää olkapäälleni huutamaan
Eikä kukaan kuule sen ääntä
Se on viimeinen ja odottaa kuolemaansa
Pian se kuolee, koska ei saanut vastausta
Niin vahvaksi sanottu olikin heikko
Ja kaikki päättyy niin kuin aina ajattelin