Johonkin niin kauniiseen, ettei sitä voi sanoa ääneen
Johonkin, mikä on niin täydellistä, ettei sellaista ole
Mä olen vielä se hirviö, jonka peilikuva paloiksi revitään
Se hirviö, joka ei muista edes omaa nimeään
Hirviö huutaa ystäväänsä apuun
Ystävä on paha, se vie tytön pois
Se tahtoo viedä kaikki voimat ja väsyttää kehon
Mieli paloina minun laattalattiallani
Minä olen vain niitä paloja, joita yritän piilottaa
Yritän kadottaa itseni, unohtaa tytön
Tahdon salaa, että tyttö kuolee
Hirviö tuijottaa peilistä
Se ei riitä, se ei vaan riitä
Mä olen se, joka ei kelpaa, se jonka paikka on kuolemassa
Tuo hirviö on yksinäinen, mutta se ei enää itke
Se nielee kaikki kyyneleet ja patoaa kaiken itseensä
Se ei pääse pois, sen ei anneta mennä
Mä olen väsynyt, eikä kukaan nää, että muhun oikeasti sattuu
Mä en anna kenenkään nähdä
Mä vaan taistelen ja toivon salaa kuolevani
Vieläkin
Mä elän silti vieläkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti