torstai 8. toukokuuta 2014

Täällä onkin kaunista, kun sen oikein ymmärtää.

Minua hymyilyttää, mutta liian vähän
Olen saanut tiedon, että pääsen muuttamaan kesäkuun alussa
Hoitaja oli sanonut puhelimessa "täällä on pian yksi joka hyppii"
Sen mieliksi mä siis hypin muutaman hypyn
Mua jännittää ja pelottaa, samalla myös odotan 
Vajaa kuukausi niin mä olen vapaa osastosta, toivottavasti lopullisesti
Mua pelottaa myös jättää osasto taakseni, olenhan ollut täällä jo melkein 1,5 vuotta
Mitä sitten jos tulee taas halu kuolla ja en kestä sitä
Se on tukiasunto, sielläkin on ihmisiä jotka auttaa
Toisaalta sekin ärsyttää, en ole vapaa
Mä tahdon lentää vapaana kuin taivaan lintu
Hypätä tähän elämään kuin hyvään uneen
Eilen mä katsoin merta ja mietin mun elämää
Mitä siinä on hyvää
Mä mietin tulevaa muuttooa
Meri kutsuu mua edelleen, mutta mä en mee
Se ei saa mua omakseen
Kuolema huutaa jostain toiselta rannalta, mutta mä leikin etten kuule sitä
Mun elämässä kaikki alkaa järjestyä
Mä alan elää
Silti mä en hymyile paljoakaan, mä en osaa nauttia
Mua pelottaa
Mua vedetään kohti elämää ja se pelottaa
Mä en tunne elämää, se ei ole mun koti ollut moniin vuosiin
Kuolema taas on tuttu ja olen jättämässä sen tutun ja turvallisen
Kuolema on edelleen kaunis, liiankin
Mä katson sitä, enkä voi unohtaa
Se on kuin vanha ystävä, joka täytyy nyt vaihtaa uuteen
Elämä odottaa mua ja mä tartun pian sitä kädestä
Vaikka pelkään, vaikka olen vieläkin heikko kuoleman houtuksille
Mä olen nyt pinnalla ja toivon etten vajoa
Täällä pinnalla on kaunista, kun sen oikein ymmärtää
Mä seison täällä vahvempana ja odotan, että mun elämä alkaa
Odotan päivää jolloi olen vapaa
Vapaampi kuin aikoihin
Ja vielä se tulee, minun elämäni
Minun täydellinen elämä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti