Täydellinen elämä ja epätoivoa.

Eli sain siis tehtäväksi terapeutilta kirjoittaa millainen olisi mun täydellinen elämä:

Mä tahtoisin olla tyttö, joka hymyilee aidosti ilman ajatusta ja halua kuolla. Mä tahtoisin olla tyttö, joka saa edes päivän olla ajattelematta kertaakaan kuolemaa. Mä tahdon yhden hymyn, tahdon olla aidosti iloinen ihan sisämmästäni, enkä vaan pinnalisesti niin kuin yleensä. Mun elämä olisi hymyä, naurua, iloa, onnellisuutta, vapautta. Tahtoisin vaan niin olla vapaa tästä pahasta olosta, se on mun suurin toive ja edellytys täydelliseen elämään. Mä tahdon jonkun joka välittää aidosti, poikaytävän, joka hyväksyy mut ja mun ongelmat, joka kestää myös ne hetket kun haluan kuolla ja hyväksyy sen. En vaan ole vielä tavannut sellaista, toivon, että tapaan vielä joskus sen oikean. Mun yksi toive on jo täydellisestä elämästä toteutunut, eli se, että mulla on oma kissa. Haluaisin myös omakotitalon järvenrannalta, jostain vähän rauhallisemmalta alueelta. Kaiken tämän edelle laitan sen, että toipuisin masennuksesta, epävakaasta persoonallisuudesta ja itsetuhoisuudesta ja myös halusta kuolla. Ehkä sitten olisin onnellinen. 

Mun unelma on elää normaalia elämää ilman mielenterveysongelmia. Toivon, että saan vielä jonain päivänä herätä aamuun, jolloin huomaan kaiken olevan paremmin. On toki kausia, jolloin menee paremmin, mutta aina se romahtaa ja putoan taas siihen vanhaan pahaan oloon. Epävakaan oireet lievenee, niin mulle on sanottu. Mutta milloin, vai onko se edes totta? Koko elämä on taistelua paremman olon puolesta ja olen taistellutkin, mutta pudonnut taas. Nyt olen taas reunalla odottaen kuolemaa. Mietin tätä tehtävää, mun täydellistä elämää. En jaksa uskoa siihen nyt. Mä vaan tahdon tästä olosta pois ja mielessä on ne huonot keinot. Pelkään, että romahdan pahasti ja muuttokin tulossa. Entä jos en pääsekkään muutamaan, jos mä kuolen. Mulla on kaikki valmiina ja mä pelkään. Mulla olisi niin paljon uutta ja hienoa. Mutta mä en jaksa. 

"Elämä on varjoa ja valoa
Joskus se kyyneliin tiristää
Silloin kun itkun kaulukset
Kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä"

Ja jos vaan osaisin vielä uskoa siihen. Jos vaan vielä jaksaisin. Hetken ja taas toisen hetken. Mutta mä ajattelin jo huomista. Tulen kertomaan miten mulle käy, mä lupaan...