Hoitaja sanoi, että olen ollut vahva, olen kestänyt paljon
Mä kestän tän
Nuo pisarat eivät tule luokseni poskilleni
Ne kiertävät minut kaukaa, vaikka olen rikki
Ikkuna on täynnä pieniä kuin lasisia pisaroita
Niin herkästi hajoavia, maahan putoavia
Minä olen niiden joukossa ja odotan aina samaa
Kuolemaa syvällä sisimmässäni
Ne hajoavat yksi kerrallaan, aurinko tappaa ne vielä pois
Kauneudessaan ne elävät hiljaa, eivätkä tunne kipua
Ne vaan ovat ja mä kadehdin niitä
Pisarat ovat liikkumattomina lasin pinnalla
Kuin ne olisivat kuolleet, vai ovatko koskaan edes eläneet
Ihan hiljaa ja ahdistus tulee ja vie hiljaisuuden pois
Kauheaa tyttöä sä et nyt näe ikkunan pinnasta
Se on siellä jossain ja peili näyttää sen
Mutta sä menet karkuun ja tahdot olla pieni pisko vain
Hetken elossa ja sitten kuollut
Ja sitten taas uudestisyntynyt
Kaunis lyhyt elämä ilman tietoa kuolemasta
Lasisina ne valuvat ikkunaa pitkin ja minä katson niiden vapautta
Minä olen täällä sidottuna tähän paikkaan, näihin tapoihin
Voi kunpa olisin vapaa kuin ne sadepisarat
Kunpa olisin yhtä kaunis kun ne siinä ikkunan pinnalla melkein elottomina
Koen kuinka lasiset sadepisarat kuolevat poskilleni
Katson niiden häviämistä, se on niin kaunista
Niiden elämä on ohi ehkä jo sekunnin päästä kun ne osuvat maahan
Minun elämäni ei ole ohi ja mä tiedän sen
Kunhan vain kestän tämän kaiken
Kosketan kylmää lasin pintaa ja ne lupaa, että ne palaa vielä mun luokseni
Kauniit sadepisarat ja minun särkynyt mieleni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti