Mä tahdon nähdä ne raiteet jo edessäni
Kaksi niin kaunista ja kapeaa, jotenkin niin hypnoottista
Mä en kuollut lääkkeillä
Miten kuolisin
Mä en kestä enää, en kestä
Vihaan tätä tyttöä, epäonnistunutta paskaa
Tänäänkin vaan hymyilin, mä nauroinkin, vaikka sattuu ihan liikaa
Kipua minussa, mä en kestä
Mua sattuu jo liikaa
Voiko mikää enää parantua
Mä olen hajalla, eikä palasia saa kasaan enää, en jaksa edes yrittää
Eikä kukaan nää miten mua sattuu
Tyttö ei jaksa hengittää
Se tahtoo vetää narun kaulaan, ottaa lääkkeet, mennä makaamaan raiteille
Tyttö huutaa, mutta ei saa vastausta
Se tahtoo jo pois, kauas pois, eikä kukaan voi pelastaa
"Pelastakaa mut jos mä vangiksi jään
Jos sä kuulet mun huudon melun alle jääneen
Se on viimeinen viesti
Mitä jäljellä on
Katoaa
Mun hätähuuto"
Ehkä taas huomenna yritän päästä pois
Ehkä taas huomenna yritän luovuttaa
Koska en muuta voi
Mä en onnistu missään, mä olen surkea
Mä en kestä itseäni enää hetkeäkään
Mut on tarkoitettu kuolemaan, mä olen varma
Ne saa antaa sen asunnon jollekkin muulle
Mä en ansaitse sitäkään
Mä oon niin väsynyt
Eläminen sattuu
Muhun sattuu, mutta kipua voi sietää
Ja kuolema on kaunis
Se odottaa mua ja mä tulen
Hitaasti, mutta pian olen sen
Pian se on saanut mut omakseen niin kuin aina tahtoi
Mä olen sen ja se on mun
Niin kauan kunnes mua ei enää ole
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti