Aurinkotyttö varjopuolelta.

Katseellaan tyttö tavoittaa aurinkoa juuri noussutta

Se on noussut taas vuoteeltaan niin kuin olen minäkin

Valitettavasti vieläkin elossa, vaiko onko se hyvä asia, sitä en tiedä

Aurinkotyttö jossain odottaa taas vastausta, jota ei ehkä tulekkaan

Se on kokenut lämmön, mutta myös kylmyyden

Se on särkynyt, mutta pysynyt silti ehjänä kaikesta huolimatta

Aurinkotyttö hymyilee, mutta vain puolittain

Se nauraa joka jutulle, vaikka se ei olisi edes hauska

Se näyttää ettei siihen satu enää yhtään, vaikka se on valhe

Tyttö kulkee auringonpuolta taas, vaikka varjoja tahtoo tavoittaa

Ne tahtoo tehdä tytöstä pimeänlapsen, ne tahtoo ottaa kuoleman suojaan

Mutta aurinkotyttö ei suostu, sen täytyy olla vahva

Vahvempi kun  nuo varjot, jotka houkuttelee syvälle pimeään

Siellä syvällä pimeässä olisi kaunista kuin synkässä korpimetsässä

Sinne mä tahdon, mutta en mene, en tahdo jättää muita yksin tänne valoon

Mä taistelen olosta valonlapsena

Aurigonsäteet täyttää mun kasvot ja mä olen melkein iloinen

Pimeys ei silti lakkaa huutamasta mun nimeä

Se ei luovuta, se tahtoo mut kuolleena luokseen

Mutta mä taistelen siihen viimeiseen hetkeen kunnes en enää hengitä

Eikä se hetki ole vielä, mä en saa päättää sitä

Pimeys huutaa pimeydenlastaan, minua, mutta mä leikin etten kuule sitä

Mä suljen silmät kaikelta pahalta, ehkä sitä ei pian olekkaan

Aurinkotyttö katsoo jonnekkin kaukaisuuteen

Siellä on elämä, jota haluan elää

Se on vielä kaukana, mutta se on siellä

Mä nään jo sen elämän, en vain ylety siihen

Ehkö jonain päivänä mä olen taas oma itseni ja osaan elää

Aurinkotytön elämää ja hymyillen katsoa tulevaa kesää

Aurinkotyttö on vielä heikko, se näkee loppunsa koittavan

Se näkee kuinka pimeys tulee ja syö kaiken valon

Se kokee kuinka joku tulee taas ja rikkoo paloiksi kokonaan

Se huomaa kuinka kaikki epäonnistuu ja kuinka taas maahan putoaa

Silti tyttö taistelee jokaisesta elinpäivästään

Uskoen parempaan huomiseen ja siihen, että kaikki vielä järjestyy

Mä toivon, että joku vois luvata mulle, että mä selviän

Epävarmuuden rajalta mä katson vieläkin tätä maailmaa

Se on hauras ja hento, niin vieraan oloinen

Silti mä elän sitä ja joku päivä siitä tulee vahva ja minun kotini