Hukun yksinäisyyteeni
Jossain joku varmasti kertoo kuinka turha olen
Turhuuteni on suuri, en merkitse mitään
En varmasti kellekkään, minusta tuntuu siltä
Suru piirtyy kasvoilleni
Mikään ei saa mua hymyilemään, muuta kuin pakonomaisesti
En edes halua tietää miltä näytän suru kasvoillani, yksinäisyys rinnallani
Yksinäisyys katsoo mua silmiin sanoen, etten taaskaan kelpaa
Ne pienet möröt, jotka haukkuu mua taas
Surkea, ruma, läski, epäonnistuja, se, joka ei kelpaa kellekkään
Tuo yksinäinen tyttö katsoo itseään ja näkee vaan nuo virheet
Se yksi mörkö sanoo, että olisi parempi kuolla kuin elää
Toinen sanoo, oletpa läskin näköinen
Aina, joku niistä keksii jotain miten mua haukkua
Minä olen niiden vallassa
Mun elämä on vaan käskyjen tottelemista
Omia ajatuksiani, omaa huonoa itsetuntoani
Mä kaipaan vierelle jotain kestävää
Mä kaipaan kosketusta, silitystä poskelleni
Mä kaipaan hyväksyntää, jotain joka välittää
Tyttö kuiskaa yksinäisyydestään
"Mä tahdon jotain kestävää"
"Mä tahdon jonkun joka pyyhkii kyyneleet kasvoiltani"
"Jonkun joka sanoo, me selvitään"
"Silloin kun kyyneleet poskillasi nään
Sun suru on mun mun mun mun
Ja jos toivot luoksesi jään
Sun ilo on mun mun mun mun
Yksinäisyyttäpä ei ole olemassakaan
Kaikki kaikkeen liittyy palapelin osii oomme vaan
Usko pois se mitä teet
Koko kuvaan vaikuttaa
Sulla merkitystä on
Et sitä unohtaa sä saa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti