tiistai 8. heinäkuuta 2014

Mä katoan, annan itseni kadota.

Pelottavaa olla yksin, mutta toisaalta rakastan tätä
Haluan jäädä yksinäisyyteeni, tähän pieneen taloon murheideni kanssa
Haluan olla kertomatta mitään
Haluan vaan kadota näkyvistä
Mä tahdon lentää tuohon tuuleen
Mä tahdon jo kasvattaa siivet selkääni
Eniten tahdon vaan, ettei kukaan huolestusi, että mut unohdettaisiin
Toivoisin, että kaikki luulisivat mun kuolleen, vaikka olisin oikeasti elossa
Ääriviivat piirtyy hiekkaan ja tuuli vie ne hiljalleen pois
Tuo tuuli vie minutkin vielä joku päivä
Mä katoan, annan itseni kadota
Eikä mua haittaa mitä mulle käy
Mähän olen jo tuhoutunut
Mä olen jo kadottanut ne ääriviivat ja itseni
Mä olen jo kulkenut sumussa ja nähnyt laivan jossain kaukana
Mä en ole vaan koskaan päässyt perille
En ole päässyt pois sumusta, en ole päässyt pois itsestäni
Tuuli kadottaa viimeisiä palojani ja mä häviän näkyvistä
Sä näät mun ääriviivat kun vielä hymyilen, vaikka olen rikkinäinen
Mutta ne katoaa, minä katoan
Jäljelle jää vain tuo tuuli joka kuljettaa näkymättömät kyyneleeni kauas pois
Ja tuo taivas itkee pois mun pahan oloni
Vaikka minä olen jo kadonnut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti