Hukun kyynelmereen, vaikka se on näkymätön
Hukun tyhjyyteeni, yksinäisyyteeni
Enkä osaa pysyä pinnalla
Mä vajoan kyynelteni sekaan, vaikka silti hymyilen
Tuijotan haalistuvaa kuvaa peilistä
Se katoaa kyynelteni sekaan, enkä enää nää sitä
Pisarat katoavat yksi kerrallaan
Näen ne pelistä
Näen kuinka ne katoavat pelin pinnasta
Kasvot haihtuvat niiden mukana
Tytöstä tulee näkymätön
Jäljelle jää vaan sadepisarat, jotka valuvat peilin pinnalla
Peiliin jää vain pieni varjo, joka muistuttaa entisestä
Ja kun sä katsot siihen peiliin, niin voit nähdä tytön tuskan
Näet kuinka se kertoo tarinaa peilitytön
Tytön, joka asuu pelissä terävien pisaroiden kanssa
Pisarat haavoittaa, mutta ne antavat myös voimaa
Peili kertoo kuinka epäonnistunut olet tänään
Ja se saa kyyneleet kasvoillesi
Peilityttö, joka pakenee itseään omaan maailmaansa
Maailmassa hän ei koskaan riitä, mikään ei riitä
Pisarat kuivuvat kasvoille, kaikki lähtee käsistä
Tuo peilityttö ei osaa itkeä, se vaan hymyilee
Ettei kukaan huomaa miten sitä sattuukaan
Peilistä katsoo yhä se tyttö
Se on vankina sen sisällä
Ja sä näät vaan ne kyyneleet peilin pinnassa
Et nää enempää
Et tuskaa peilin sisällä
Vaan varjon joka huutaa
Pienen varjon, jonka ei pitänyt olla edes olemassa
Ne kyyneleet jäävä peilin pinnalle
Kuka ne kuivaisi
Kuka kertoisi, että mä kelpaan
Ennen kuin varjo tulee ja vie mut syvemmälle siihen maailmaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti