"Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan, kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa.
Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen, ei tuu tarpeeks sanottuu."
Me istutaan autossa, sinä ajat liian lujaa, mutta mua ei pelota
Mä luotan suhun, vaikka en edes tunne sua
Sä tulet 70 kilometrin päästä vain mua tapaamaan
Käymme abc:llä kahvilla ja sä tarjoat
Ajelemme ympäri kaupunkia ilman päämääriä
Ajelulla sä kysyt voitko tulla käymään mun luona
Mä luotan suhun ja sä jäät yöksi
Me jutellaan kaikkea ja nauretaan sille miten paljon kello on
Me mietitään miksi ei vieläkään väsytä vaikka kello on yli 3 yöllä
Sitten yhtäkkiä sä otat mua kädestä kiinni ja mä painaudun sun viereen
Sä kysyt onko mun paha olla siinä
Ja mä vastaan, että olen kaivannut jonkun viereen
Me valvotaan vieläkin ja ollaan ihan hiljaa
Siinä vierekkäin, ehkä sinunkin oli ikävä sitä tunnetta
Lopulta mä sanon, että mua väsyttää
Mä nukahdan siihen, pää sun olkapäätä vasten
Ehdimme nukkua muutaman tunnin ja sitten sä heräät kellon soittoon
Mä tartun sua kädestä vielä, en tahdo, että lähdet
Sä sanot "nähdään vielä joskus"
Ja sä suljet oven perässäs ja mä jatkan unia
Kuulen kuinka auto käynnistyy pihassa ja mulle tulee ikävä
Mä sanoin illalla etten halua nukkumaan, koska sä lähdet sitten nopeammin
Sä sanoit, että sitten myös näemme nopeammin
Mä en uskaltanut kertoa sulle mun ongelmista, vaikka sä sanoit, että voin olla avoin
Mä pelkään, että sitten lähdet
Mä en tiedä mitä mun pitäisi tuntea
En uskalla tuntea mitään
En tiedä edes mitä sä ajattelet musta
Sä sanoit, että joskus parhaat asiat tapahtuu nopeasti
Mä toivon, että nähdään pian uudestaan
Silti mä olen yksinäinen ja epätoivoinen
Silti mä tahdon kuolla
Mutta jos sä jäät niin voin olla onnellisempi
Ja mä voin opetella elämään
"Täällä saman kannen alla, meil on meret meil on maat, meil on sanat joiden voima pitää tän kaiken paikoillaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti