Liian vahva, liian hyvä selvitymään.

Mä pääsin kotiin sairaalasta
Huomasin kävellessäni, että mahaan sattuu
Mutta en mene takaisin
Ne suositteli mulle osastoa, mutta en suostunut menemään
Ei siitä ole mitään apua, niin mä sanoin vaan
Kukaan ei saanut mun puheesta selvää
Mä en muista mitään, koska väsytti niin paljon
Siinä kävi pyörimässä hoitajia ja ne kysyi aina jotain
En vain muista kuin kysymysen "onko kaikki hyvin"
Aamulla kävi joku psykoterapeutti, joka kauhisteli mun viiltelyjälkiä
Sitten se lähti pois, koska olin vielä liian väsynyt, sanoi tulevansa myöhemmin takaisin
Hoitajat hymyilivät mulle ja kysyivät oliko tää mun eka kerta
Mä vastasin, että oon ollu jo monesti
Silti ne vaan hymyilivät
Lääkäri hoki vieläkin osastoa, mutta mä en suostunut
Tiistai-illasta muistan vain sen kun mua yritettiin pitää hereillä
Nukahdin vähän väliä ja aina joku oli ravistelemassa hereille
Keskiviikon olen kai nukkunut vaan ja välillä herännyt syömään
Illalla olin pari tuntia hereillä ja katsoin tv:tä
Tänään lähtiessäni mieshoitaja toivotti parempaa jatkoa ja mä jaksoin jo vähän hymyillä

Mä en käynyt lähelläkään kuolemaa
Mä olen liian vahva, liian hyvä selviytymään
Mun vain pitäisi uskoa se
Mä olen vahva niin kuin tiikeri, joka kulkee yössä yksin
Se kulkee vailla suurempaa pelkoa
Se ei uskalla pelätä kuolemaa
Tiikeri katsoo mua silmiin ja mä hymyilen
Siellä sen sydän hakkaa mun sisälläni
Voimakkaan ja vahvan tiikerin, jonka ei anneta luovuttaa
Mä silitän itseäni ja samalla sitä tiikeriä mun sisälläni
Se ei kuole koskaan, se ei lakkaa taistelamasta, vaikka mä lakkaisinkin
Se tulee yössä mua vastaan omassa hahmossaan
Se katsoo mua silmiin ja mä tiedän, että olen turvassa
Hiljaa kuulen kuinka tuo tiikeri kehrää mulle laulun, johon mä nukahdan
Ja herään huomenna taas hiukan ehjempänä kuin tänään
Koska mä selvisin