Se jaksaa taistella
Se on tuskissaan, se on yksin
Mutta se jaksaa lentää
Sen siivet on kiiltävät, mutta se ei nää itseään kauniina
Se näkee vaan virheensä
Se on yksin ympärillään perhosparvi, jossa jokaisella tuntuu olevan joku
Perhonen on kai rumin, väärin ymmärretty
Eikä se kelpaa
Siivet kiiltävät kauniisti auringossa, mutta kukaan ei huomaa miten loistat
Sä alat melkein itkeä, kukaan ei huomaa
Kukaan ei varmaan hyväksysi sun menneisyyttä, ei kukaan
Nyt lennät vailla määränpäätä, vailla jotain joka välittää
Yksinäinen perhonen, ei se tahdo olla enää yksin
Se on nähnyt varjot, eikä sitä kukaan hyväksy
Se lentää välillä edelleen pimeässä, kuka sen hyväksyisi
Välillä se toivoo kuolevansa, se on kaikkien mielestä väärin
Eikä kukaan tahdo lentää sen perhosen kanssa
Se vaipuu varjoihinsa, pimeään nukkumaan
Kun sitä ei kukaan täällä kaipaa
Se lentää korkealle taivaalle, eikä palaa pitkään aikaan
Palatessaan se toivoo muuttuneensa, se toivoo menneisyyden kadonneen
Mutta mikään ei ole koskaan muuttunut
"Älä ulkokuorta katso, sen sisään katsees luo."
Ja perhonen jatkaa lentoaan
Se toivoo, että joku riisuisi tän tyhjän perhoskuoren ja näkisi tytön
Tytön, joka etsii kaltaistaan
Tytön, joka tahtoo esiin kuorestaan
Tytön, joka kaipaa rakkautta
Kyyneltytön, jonka kyynelissä heijastuu koko elämäntarina
Kumpa vain joku hyväksyisi sen
Minut, tälläisenä kuin olen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti