En ole tarpeeksi hyvä, vaikka tahtoisin niin
Katson äitiä silmiin ja tahdon kertoa kaiken
En vaan pysty
Näen kuinka epäonnistunut olen
Näen kuinka äiti yrittää lohduttaa, vaikka ei tiedä mistään mitään
Hänen kasvoilta paistaa huoli
Hän kysyy onko kaikki hyvin
Mikään ei oikeasti tunnu olevan hyvin
Mä tuijotan sitä kaappia missä on mun lääkkeet
Mä ajattelen niitä, sitä miten päästä täältä pois
En huku kyynelmereen, en saa yhtään kyyneltä
En osaa enää itkeä
Kyynelmeri on kuiva autiomaa, johon mä olen eksynyt
On vain hiekkaa silmäkantamattomiin asti
Mä muistan ne hetket kun tuo kyynelmeri virtasi
Se lapsen katse, joka katsoi äitiään, eikä koskaan kertonut pahasta olostaan
Kaikki oli aina salassa viimeiseen asti
Lapsi ei näyttänyt miten heikko oli, aina piti olla vahva
Mä kaipaan sitä kyynelmerta, sinisenä kuohuvaa
Kaipaan sen tuskan helpotusta kun kyyneleet ovat siinä poskillani
Nyt mä en näe sitä merta enää, en niitä pisaroita mun poskillani
Mä olen taas siinä, että mun pitää olla vahva viimeiseen asti
Siihen asti, kunnes otan ne lääkkeet
Tuo lapsi katsoo merta ja miettii miksi oikeastaan elää
Sen lapsen kasvoilta paistaa tyhjyys
Oliko se lapsi joskus onnellinen
Nyt tuo tyttö katsoo samaa merta, joka on rakentunut hänen kyynelistään
Jotka joskus mä pystyin vielä itkeä
Kyynelmeri jatkuu ja minä vaivun sen syvyyksiin
Eikä kukaan nää kuinka viimein itken veden alla kyyneleen
Kuinka pian mua ei enää ole
Kyynelmeri itkee, minähän en osaa taaskaan itkeä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti