Yksinäisyyden ikiunessa.

Mustat linnut ympäröivät minut ja minä olen niiden vallassa

Ne kuiskivat mulle kuinka hirveä olenkaan

Ne eivät osaa enää lentää, että pystyisivät lähteä

Mä katson salaa peiliin ja nään kuvan mustasta linnusta

Minä olen tuo lintu ilman valoa

Minä olen tuo lintu siellä pohjalla

Minä olen siellä yksin

Revin irti sulkia kädestäni, en palaa enää normaaliksi

Mikä on edes normaalia

Toiset linnut nauravat mulle, kuinka ruma olenkaan

Minä en kestä ja vajoan yhä syvemmälle pohjaan

Tuo lintutyttö tahtoo oppia lentämään

Mustat siivet ei kanna, sähän revit ne pois

Sä olet lintu siivetön, joka ei opi lentämään

Ei ole toista kaltaistasi, ei toista yhtä epäonnistujaa

Kaikki muut osaa jo lentää

Ne "ystäväväsi" lähtivä jo olkapäiltäsi

Sinä jäit yksin

Ja jostain kaukaa mä kuulen suden ulvonnan

Se ulvoo kai kuuta nousevaa

Minä toivon, että nousisin vielä

Toivon, että siivet kasvaa takaisin

Ja lintutyttö lentää taivaalle

Johonkin niin kauniiseen

Se lentää yli suden vuoren ja katsoo kuinka se ulvoo yksinäisyyttään

Se lentää kotiin asti ja matka muuttaa sen enkeliksi

Lintutyttö oppii vielä lentämään, se saa siivet selkäänsä

Mustana varjona se katsoo peiliin ja särkee sen paloiksi

Se päivä ei ole vielä tänään

Sä olet liian painava lentämään

Yksinäinen susi laulaa ja tyttö nukahtaa niihin sointuihin

Eikä herää ennen kuin on kuollut

Mä elän ikiunessa, epätodellisessa maailmassa

Mä eläisin vasta kun olisin kuollut