Se juoksi metsissä vapaana ja onnellisena ilman tietoa lähestyvästä kuolemasta
Vaikka se olikin yksinäinen se ei ollut silti surullinen
Niin kun en minäkään ollut
Minun ei pitänyt olla enää surullinen
Sen kauriin silmiin mä katsoin ja näin toivon
Sen ruskeat silmät joihin aurinko heijastui
Minun mieleni oli silloin levollinen
Kun mä kosketin sitä kaurista hiljaa se muuttui äkkiä tuhkaksi
Tuhkaksi ympärilleni ja minä jäin siihen makaamaan
Jäin siihen tuhkasateeseen ja kyyneleeni alkoivat valua
Mä olin epätoivoinen, mä pelkäsin
Se kauris oli poissa, se kaikki tuki mitä olin saanut
Se muuttuu pian tuhkaksi ympärilläni
Mä muistan kuinka se kauris juoksi ympärilläni
Mä muistan sen ymmärtäväisen katseen
Kuinka se hoivasi mua, kuinka se ei jättänyt yksin kun oli vaikeaa
Kuinka mä painoin pääni sen turkkia vasten
Kuinka mä pystyin siihen hiljaa nukahtaa
Mä olin turvassa ja pian se turva on kaukana
Kauris muuttu tuhkaksi
Se, joka ennen mua suojasi
Sen aika on nyt ohi
Mun täytyy selvitä yksin
Muistoihini jää vain tuo kauris
Ja tiedän, etten halua enää takaisin
Vaikka jätän taas palasen itsestäni sinne, en silti kaipaa sitä aikaa
Kauris jää odottamaan toista kaltaistani, johon kiintyä
Kauris jää katsomaan lähtöäni
Ehkä jo huomenna ne sanovat näkemiin ja minä pääsen pois
Silloin saan nähdä tuhkasateen, mutta silti mä hymyilen
Koska tiedän, että olen viimein jaloillani
Nään vielä himmeät kauriin ääriviivat, jotka katoaa
Ja mä jään siihen tuhkasateeseen toivomaan, ettei kauris enää koskaan palaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti