Huomenna mä nousen lentoon
Lennän kuin feenikslintu, palavana ja täynnä toivoa
Ja mä toivon, että siivet kantaa
Pienet hauraat siivet mun selässäni
Voiko niillä lentää
Vain tällä yhdellä siivellä, joka on mun selässäni
Mä en osaa lentää vielä, mutta voin edes yrittää
Se feenikslintu odottaa hetkeä jolloin palaa poroksi ja syntyy uudelleen
Minä en syntyisi uudelleen
Mä odotan vaan hetkeä kunnes epäonnistun
Se feenikslintu hohtaa auringossa, se hohtaa lämpöä minuunkin
Minä odotan sitä kun se pääsee lentoon ja viimein elämään
Se on kaunis, vaikkei itse tunne niin
Se pärjää, vaikka muut ei siihen uskokkaan
Vielä se syntyy uudelleen, nousee tuhkasta ylös siivilleen
Ja se lentää korkealle, korkeammalle kuin kukaan muu
Se näyttää, että pystyy tähän elämään
Tuulta vasten feenikslintu joutuu vieläkin lentää
Se joutuu kokea kylmän ihollaan, tuskan luissaan
Silti se lentää niillä haurailla siivillään
Se ei voisi luovuttaa, kun on päässyt jo näin pitkälle
Mä katson kuinka se tarulintu lentää taivaalla vapaana
Ja mä tahdon lentää sen mukaan
Tahdon lentää satujenmaahan, missä mikään ei voi satuttaa
Tahdon nähdä kuinka tuo mahtava lintu syntyy viimein uudestaan elämään
Tahdon nähdä kuinka mun elämä alkaa alusta
Siinä hetkessä mä elän
Ja tuo feenikslintu syntyy uudestaan
Pienenä ja hentona se nostaa päänsä tuhkasta
Ja minä hymyilen, minun elämäni alkaa pian
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti