Vai onko se enkeli, joka mua pilven päältä katselee
Se ei odota mua luokseen, vaikka tahdon kadota surun sisään
Mä tahdon sen luo, se on osa minua
Tuo kaunis keijuenkeli, pieni, niin viaton
Minulla on ikävä häntä ja siksi melkein itken
Kuinka tuosta pojasta tuli enkeli
Vain päivän ikäisenä hän muutti taivaaseen
Hän kulkee mun vierellä näissä pimeissä huoneissa, jossa ei aina ole edes valoa
Hän katselee mua sieltä pilven päältä
Ja minusta tuntuu, että hän on pettynyt, koska tahdon samaan kotiin
Hän kai toivoo joka hetki, etten menisi sinne, että taistelisin
Suru, kyyneleet, joita en pysty itkemään
Tuo pieni poika ei saanut elämää, vaikka olisi ansainnut
Minä en ansaitsisi ja olen vieläkin täällä
Miksi olen vieläkin täällä
Taivaassa tuo pieni enkeli itkee kauniita kyyneliään minun poskillenikin asti
Se pelkää, että mä olen pian sen luona
Mä kaipaan sitä pientä poikaa, mun pikkuveljeäni
Miksi hänen piti lähteä, eikä mun
Mä olisin voinut mennä veljen puolesta
Mä, joka olen halunnut jo pitkään kuolla
Mä, jonka elämällä ei ole tarkoitusta
Miksi sen pienen, joka ei ollut tehnyt mitään pahaa piti mennä
Tahdon mennä ja ottaa veljeä kädestä kiinni ja sanoa "me ollaan nyt yhdessä, mä en jätä sua enää"
Tahdon jo sinne, missä kaikki on paremmin
Täällä on liian raskasta elää
Vaikka pikkuveli pettyy, vaikka kaikki muutkin pettyy
Hymyn takana mä kuitenkin itken
Sen surullisen pienen itkun, jonka hymy lopulta peittää
Vaikka kaikki on hyvin, niin mikään ei oikeasti ole
Suru muuttaa tästä tytöstä surullisen enkelin, eikä kukaan huomaa kuinka mä hitaasti kuolen
Pala palalta suru kantaa tyttöä kohti taivasta
Niin kuin aina piti käydä
Mä pääsen mun veljen luo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti