Pelkään kaikkea
Pelko saa kehoni tärisemään
Minä olen niin yksin
Yksin tässä pimeässä maailmassa
Eikä kukaan löydä mun luokse
Kukaan ei tiedä edes miten paha olo mulla on
Kerään palasiani lattilalta, mutta se on turhaa
Koska hajoan aina uudestaan
Olen helposti hajoavaa, jota mikään ei korjaa
Minä itken salatut kyyneleeni taas siihen loputtomaan virtaan
Virtaan, jota kukaan ei näe
Virtaan, jota ei edes ole
Tai niin ne luulevat
Ne luulevat, ettei ole edes minua
Ne luulevat, ettei ole ongelmia
Ne eivät näe mitään
Silmät suljettuina minä kävelen reunalla
Ja tiedän putoavani vielä jonain päivänä
Ja silloin se on lopullista
En jaksa pudota enää kertaakaan
En enää yhtään alemmas
Reunalla on kaunista, mä tiedän, vaikka en avaa silmiäni
Tunnen tuskan, joka kulkee mun lävitseni ja avaan silmäni hetkeksi
Mä näen kauneuden, joka mua odottaa
Mun pitää vaan hypätä sen reunan yli
Mutta mä voin pudota lopullisesti
Mua pelottaa, mutta kaikki on silti niin kaunista, että en voi kuin hymyillä
Hymyilen pelolle ja näytän, että olen vahvempi sitä
Näytän, että muhun ei satu
Minä suljen silmät uudelleen ja jatkan eteenpäin
Varovasti, etten putoaisi
Silmät kiinni, etten enää näkisi kipua
Yksin, etten enää tuntisi hylkäämistä
Ja vielä joku päivä mä lennän tästä tuskasta pois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti