"Peilit särjetty
Kirkkaat pinnat peitetty
Kumarassa kuljemme heikkouksia peitellen"
Olen ajautumassa umpikujaan
Olen särkenyt itseni moniin pieniin osiin
Olen hajottanut kaiken mulle tärkeän
En ole enää oma itseni
Olen vain rikkinäinen ihminen, jolla ei ole tarkoitusta
Onhan mulla se yksi salainen tarkoitus
Muuten olen turha
Kuljen keijujen kanssa, ne ovat kauniita
Minäkin tunnen itseni niiden seurassa hetken kauniiksi
Kunnes tummat pilvet palaavat ja vievät mut pois
Keijut ovat pieniä ja hentoja, siroja ja kauniita
Mutta eihän niitä ole olemassa
Ne elävät omassa satumaassaan ja minä omassani
Eivätkä ne maailmat koskaan kohtaa, vaikka tahtoisin niin
Tuuli puhaltaa kipuni pois
Mutta minä annan kivun tulla aina takaisin
Minä teen itselleni lisää kipua
Kaikki on poissa, mulla on vaan tää maailma
Ja tämä maailma pelottaa
Pienen hetken mä olen täällä onnellinen
Vain se pieni hetki, kunnes olen tuhonnut itseni
Keijun katse silmissään tyttö kulkee ja näkee kaiken tän kauniina
Sokaistuna kaikelta pahalta
Kaikki on haurasta, mutta kestävää
Minä olen tässä, enkä pääse pois
En halua pois
Minä pelkään, että alan nähdä kaiken kivun
Minä pelkään, että saan uuden katseen
Katseen, joka ei tavoita enää sitä kauneutta
Mutta sitä ennen tuhoan itseni pala palalta
Särjettynäkin voin olla onnellinen
Kunnes olen hajottanut itseni kokonaan
Kunnes minua ei enää olekkaan
Paloina tuulessa
Vaikka silti elossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti