Minä tunnen kipua pisaroiden terävistä reunoista
Sade itkee hiljaa, kunpa minäkin itkisin
Pisarat pyyhkivät pois kaiken kestävän, tehden kaikesta haurasta
Ne tekevät minustakin hauraan ja heikon
Pisarat saapuvat kertoakseen miten huono olen
Ne saapuvat silmiini, mutta minä en anna niiden koskettaa poskiani
En ole ansainnut edes niitä ystävikseni
Olen ansainnut tuskani, yksinäisyyteni
Pisaroiden terävät reunat, kynnet ihoani vasten
Tahdon tuntea tämän tuskan
Eikä kukaan tule viemään kyyneleitä silmistäni pois
En anna itseni itkeä, en tahdo olla heikko enää
Vahvuutta on antaa jonkun määrätä itseään
Vaikka se on kai minä itse
Vahvuutta on tuntea tuska
Epätoivo heijastuu pisaroista kasvoillani
En anna kenenkään nähdä, kun vaan hymyn
Vaikka se maksaisi vielä mun hengen
Hymy on kaunis, vaikka sen takana on tuskaa, josta kukaan ei tiedä
Ketään ei edes kiinnosta
Ketään ei tiedä, että mua määrätään taas
Että olen niin heikko taas
Annan varjojen tulla viemään mut maahan jota kutsutaan täydellisyydeksi
Annan pisaroiden kuivua hiljalleen, niin ettei vaan ketään nää
Pelkään tälläistä elämää
Pelkään tyttöä, josta on tullut hirviö
Pelkään katoamista ja mä olen jo kadonnut tähän sumuun
Pisarat joista tuli sumu silmiini
Pisaramaailma, jota ei koskaan ollutkaan
Eihän kyyneleitä olekkaan
On vaan tuskaa, joka täytyy itkeä pois
Silti tuska jää, sillä sä et nää yhtään kyyneltä mun poskillani
Pelottaa, kun on niin sumussa, ettei näe edes eteensä
Ei näe muuta tietä, kun tämän mitä kuljen
Ja olen kulkemassa kohti tuhoani
Mä en välitä, en siitä mitä mulle käy
Kunpa jo katoaisin, häviäisin ilmaan
Kunpa olisin pieni pisara muiden sadepisaroiden joukossa
Pisara, jonka aurinko viimein tappaa
Tai jonka minä kuivaan viimein poskeltani
Kun olen surullinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti