En voi kuin itkeä
Minä olen menettämässä sinut
Menettämässä oman elämäni
Kaiken mikä on tärkeää, eli sinut
Minun täytyy luppua sinusta
Minun pienestä mustasta kissastani
Sitä, jota rakastan kaikkein eniten
Vaikka olet villi, niin olet silti rakas
Enkä lakkaa rakastamasta sinua, vaikka lähdetkin
Purjehdin muistojen aalloilla
Kauniilla teoilla, yhteisillä ajoilla
Sinä olit minun ja minä olin sinun
Kaikki niin täydellistä
Kunnes kaikki romahti
Kunnes sinusta tuli liian villi
Minä aloin vihata sinua, vaikka sisimmässä vielä rakastin
Nyt kun katson sinua en näe vihaa
Näen vaan ikävää, suunnatonta kaipuuta
Vaikka olet vielä luonani
Vielä pienen hetken, kunnes olet poissa
Kyyneleet saapuvat silmiini, mutta annan niiden tulla
Silitän vielä sun pehmeää turkkia ja itken sitä vasten
Sinä olet minun rakkaimpani, enkä tahtoisi sinusta luopua
Näin on silti parasta
Sinun on parempi jossain muualla, vaikka minun ei ole parempi yksin
Pian olen yksin, kun sä lähdet luotani ja viet kaiken mukanasi
Minä jään kaipaamaan, enkä koskaan unohda yhteisiä hetkiämme
Tärkeintä on, että sinä olet onnellinen
Ja täällä et voi olla riittävän onnellinen
Sinä tahdot olla vapaa
Ja minä katson sua ja näen, että olet onneton
Minäkin olen kohta
Mutta annan tuskan tulla
Minä kestän luopua sinusta
Minä kestän kyyneleet
Vain siksi, että sinulla olisi hyvä olla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti