Kaikki hajoaa paloiksi
Minun elämäni on täynnä sirpaleita
Kipeitä asioita, jotka täytyy salata
Tunnen kivun, näen kivun silmät
Ne ovat kutsuvat
Ne kutsuvat mua taas mukaansa
Minä olen vankina, enkä pääse pois
Minä olen yksin ja eksynyt, enkä löydä enää takaisin
Varjo kutsuu mua ja mä menen
Se sanoo mitä pitää tehdä ja mä teen niin
Se sumentaa silmäni tehden kaikesta epätodellista
Minuun sattuu niin paljon
En näe enää mihin olen menossa
En näe turvaa mihin juosta
Ei ole turvaa enää, ei piilopaikkaa
On vain eksynyt tyttö
Ja mua pelottaa, etten löydä enää itseäni
Olen jo kadottanut kaiken
En enää tiedä kuka olenkaan
En ole kai koskaan ollut kukaan
Muistan ne hymyilevät kasvot
Ne hetket kun en esittänyt
Nyt olen vain pelkkää valhetta
Ja mä en osaa muuta kuin valehdella
Kaikki uskoo mun hymyn
Kukaan ei näe sen alla olevaa tuskaa
Mä hajoan paloiksi, enkä enää tule ehjäksi
Mä vaan katoan pala palalta
Enkä enää koskaan ilmesty takaisin
Mä häviän tuuleen
Ja sä kuulet kuinka tuuli hiljaa laulaa minun tuskaani
Ja mä tiedän, ettei mikään ole enää niin kuin ennen
Kaikki on muuttunut, minä olen muuttunut
Minä en ole enää kukaan
En tiedä itsestäni enää mitään
Ehkä minua ei edes enää ole
Ainakaan kovin kauaa
Sillä pian olen näkymätön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti