Tässä tuskassa
Tässä kivussa
Pienet pisarat vierivät poskiani pitkin
Ja mä kysyn vieläkin
Miten voisin muka olla onnellinen
Pitääkö mun olla onnellinen
Kuljen ne samat kadut taas
Näen sumua kaikkialla
Olen elossa, mutta minusta ei tunnu siltä
Kuin olisin jo kuollut
Koen vaan tuskan ja kyynelien seasta yritän hymyillä
Mä olen hetken onnellinen
Hetken hymyilen, kunnes romahdan
Kunnes nään pohjan jolla ei ole loppua
Eikä kukaan nää mua täältä
Mä olen näkymätön
Mun tuskani on läpinäkyvä
Sitä ei siis ole
Niin ne haluaa uskoa
Ja mulle sanotaan, että mun pitäisi olla onnellinen siitä mitä on
Mutta entä, jos ei ole mitään
Jos elämä on vaan tyhjää
Jos katseeni on tyhjää
Jos mä en katso enää mihinkään kauniiseen
Katseeni on sokea
En näe mun onnea
Sumun keskellä, yksin pohjalla
Hymy sanoo "kaikki on hyvin"
Sä sanot "kaikki on hyvin"
Ja mä uskon sen kaiken
Oikeasti olen vaan tyhjyydessä, josta ei voi löytää mitään
Tyhjyys täyttää silmäni
Se sumentaa maailmani
Miten mä voisinkaan olla onnellinen
"Kun aamulla herään
Mä tuntee voin sen
Tää on kaunis päivä
Mä oon onnellinen
Sama mulle vaik satais
Taivas ois pilvinen
Tää on kaunis päivä
Mä oon sopivasti onnellinen"
(Jos vain osaisin
Mä olisin onnellinen...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti