perjantai 5. syyskuuta 2014

Sumumaailmassa.

Yksinäisyys seuraa perässäni kuin varjo
Se kietoo minut lämpimään syleilyynsä
Se antaa minun selvitä yksin
Kuolema piirtää kuvia mieleeni
Kauniita ääriviivoja, jotka eivät tarkoita mitään
Katson utuisilla silmilläni, eikä mikään tarkoita minulle mitään
Millään ei ole merkitystä
Kaikki on pelkkää sumua
Sumumaailmassa mä kuulen huutoja, mutta en muodosta tarkoituksia
Katseeni ei tavoita mitään
Kaikki ympäriltäni katoaa ja minä sen mukana
Sumuun sekoittuu pari kyyneltä, en tahdo niitä
Kerroin sulle miten hymyilen, miten mä vaan esitän
Sä vaan hymyilit mulle vastauksen
En kertonut kuinka pelkään yksinjäämistä
Kuinka yksinäisyys saa kuolema-ajatukset heräämään
Mä vakuuttelin, että olen vielä elossa tämän viikolopun jälkeen
Mutta mua pelottaa
Mä olen niin tyhjä
Niin yksin
Niin tarkoitukseton
Ja mä näen kuinka hiljalleen hajoan paloiksi tähän sumuun
Eikä kukaan huomannut, että minun oli paha olla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti