Se tuijottaa mua vaan ja tahtoo mut luokseen ottaa
Pian mä menen ja tuijotan niitä raiteita takaisin
Koska en voi muutakaan
Koska minusta tuntuu liian pahalta
En mene kouluun, koska sekin tuntuu liian pahalta
Mä muistan se pienen aseman
Sen kauniin kahvilan
Minun elämäni päätepysäkin
Ehkä tyydyn vaan katsomaan
Kun elämäni vilistää ohitseni
Ehkä tahdon kokea vielä lisää tuskaa
Mä oon niin yksin
Niin rikkinäinen
Enkä saa siipiäni enää ehjäksi
Että voisin lentää
Voin vaan kävellä hiljaa kohti tuhoani
Koska en voi muutakaan
Minusta ei ole enää muuhun
Minuun sattuu liikaa
Mä aion vaan katsoa kuolemaa silmiin
Mä aion vaan unohtaa tuskan
Mä tahdon vaan unohtaa
En mä tahtonut tehdä mitään
Mä tahdoin selvitä
Mutta voinko enää muuta
Voisinpa vaan unohtaa itseni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti