Se joka tappoi itsensä meidän koulussa
Nyt katson niitä surunlintuja silmiin
Ja mietin mitä tein väärin
Mä mietin miksi juuri ne linnut ovat mun
Vain mun, eikä kenenkään muun
Linnut, jotka itkevät kyyneleensä salaa poskilleni
Olivako ne sittenkin minun kyyneleitä
Minuun sattuu
Olen niin hukassa
Linnut eivät jätä mua rauhaan
Ne lentävät ympärilläni tehden minusta kotinsa
Ja minä kuljen sumussa
Sumuisemmassa kuin ennen
Linnut katsovat mua ja mä itken
Mutta kukaan ei huomaa, mä peitän kaikki kyyneleet
Linnut eivät jätä mua yksin
Ne tekevät musta ehjemmän
Melkein kokonaisen
Minä en ole yksin, minullahan on suru, kipu, tuska
Linnut, jotka eivät lennä talveksi etelään
Ne eivät jätä mua yksin
Niillä on minut
Ja minulla on ne
Enkä olen hivenenkään onnellinen
Näen vielä kerran linnut
Ja ne päättävät olla minun
Ja minä päätän olla niiden
Niiden oma
Vaikka se sattuu
Mä en enää osaa muuta kun antaa tän kaiken viedä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti