perjantai 10. lokakuuta 2014

Ei kukaan ymmärtäisi mereni kauneutta.

Hajoan näihin aaltoihin
Kauniisiin aaltoihin
Ne on liian kauniita
Liian sattuvia, mutta mä tarvin niitä
Mä tarvitsen tuskaa, se pitää mut vielä elossa
Mereltä mä kuiskaan pieniä sanoja, jotka eivät tarkoita kellekkään mitään
Joita kukaan ei ymmärrä
Joita kukaan ei kuule
Suljen silmäni ja hengitän meri-ilmaa, koska se tuntuu hyvältä
Mereni on kaunis, mutta satuttava
Mä kaipaan sitä, jos olen hetken poissa
Kuinka tyttö voi kaivata takaisin tuskaan
Kaipaan kotiin, kaipaan kauniita aaltoja
En mä tahdo menettää tätä
Pieninä paloina aalloissa kyyneliä poskillaan
Mutta silti hymyilen, mä osaan vieläkin hymyillä
Suolaiset merenpisarat kietoutuvat silmiini ja mä jo luulen, että itken
Ei muhun oikeasti sattunutkaan
En mä oikeasti halunnut kuolla
Halusin vaan kaiken jatkuvan
Enkä halunnut unohtaa aaltoja
Halusin vaan unohtaa itseni
Ja unohdinkin
Aallot vievät mua syvemmlle kauniiseen pohjaan
Mutta enää se ei haittaa
Ei haittaa vaikka sattuu
Kukaan ei kuule enää sanaakaan
Ei hiljaista kuiskaustakaan
Kukaan ei näe miten katosin tähän maailmaan
Ei kukaan ymmärtäisi sen kauneutta
Sitä miten tuskasta voi tehdä kodin
Kaunis, mutta niin kipeä maailma
Aallot kimaltavat auringossa
Ja hymy piirtyy vielä kerran kasvoilleni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti