Toivoin, että se olisin ollut minä
Se joka tappoi itsensä meidän koulussa
Nyt katson niitä surunlintuja silmiin
Ja mietin mitä tein väärin
Mä mietin miksi juuri ne linnut ovat mun
Vain mun, eikä kenenkään muun
Linnut, jotka itkevät kyyneleensä salaa poskilleni
Olivako ne sittenkin minun kyyneleitä
Minuun sattuu
Olen niin hukassa
Linnut eivät jätä mua rauhaan
Ne lentävät ympärilläni tehden minusta kotinsa
Ja minä kuljen sumussa
Sumuisemmassa kuin ennen
Linnut katsovat mua ja mä itken
Mutta kukaan ei huomaa, mä peitän kaikki kyyneleet
Linnut eivät jätä mua yksin
Ne tekevät musta ehjemmän
Melkein kokonaisen
Minä en ole yksin, minullahan on suru, kipu, tuska
Linnut, jotka eivät lennä talveksi etelään
Ne eivät jätä mua yksin
Niillä on minut
Ja minulla on ne
Enkä olen hivenenkään onnellinen
Näen vielä kerran linnut
Ja ne päättävät olla minun
Ja minä päätän olla niiden
Niiden oma
Vaikka se sattuu
Mä en enää osaa muuta kun antaa tän kaiken viedä
Yksinäisyys seuraa perässäni kuin varjo
Se kietoo minut lämpimään syleilyynsä
Se antaa minun selvitä yksin
Kuolema piirtää kuvia mieleeni
Kauniita ääriviivoja, jotka eivät tarkoita mitään
Katson utuisilla silmilläni, eikä mikään tarkoita minulle mitään
Millään ei ole merkitystä
Kaikki on pelkkää sumua
Sumumaailmassa mä kuulen huutoja, mutta en muodosta tarkoituksia
Katseeni ei tavoita mitään
Kaikki ympäriltäni katoaa ja minä sen mukana
Sumuun sekoittuu pari kyyneltä, en tahdo niitä
Kerroin sulle miten hymyilen, miten mä vaan esitän
Sä vaan hymyilit mulle vastauksen
En kertonut kuinka pelkään yksinjäämistä
Kuinka yksinäisyys saa kuolema-ajatukset heräämään
Mä vakuuttelin, että olen vielä elossa tämän viikolopun jälkeen
Mutta mua pelottaa
Mä olen niin tyhjä
Niin yksin
Niin tarkoitukseton
Ja mä näen kuinka hiljalleen hajoan paloiksi tähän sumuun
Eikä kukaan huomannut, että minun oli paha olla
Näen valoa, johon en uskalla tarttua
Näen uuden elämän, mutta mä en uskalla mennä sinne
Mua pelottaa niin
Olen yksin ja mä vaan voin päättää
Mutta entä jos en osaa
Jos pelkään liikaa
Pelkäänkö turhaan
Mä olen vahva, kyllä mä pärjäisin
Entä jos jäänkin yksin
Mä olen hukassa, mä olen turha
Se valo on kaunis, mutta se pelottaa
Se täyttää mun pimeän maailman
Minä olen hetken se naurava tyttö
Ehkä jos tartun valoon, niin voisin olla se aina
Mutta ei, mä en tiedä mitä tehdä
Haluanko aloittaa alusta, vai haluanko jäädä pimeyteen
Haluanko hymyillä, vai ikuisesti itkeä
Haluanko elää merkityksellistä elämää, vai haluanko olla tarkoitukseton
Mä en tiedä mitä haluan
Pimeys houkuttelee mua, se on ollut osa mua jo niin pitkään
Valo olisi uutta ja kaunista
Minä seison päätöksen reunalla yksin
Minä, jonka on vaikea päättää
En uskalla päättää
Haluaisin jo eteenpäin, haluaisin jo unohtaa tän kaiken tuskan
Mutta se pelottaa
Uskallanko lähteä, vai pitäisikö vaan jäädä tänne ikuisesti
Mun on voitettava tuska
Mun täytyy lähteä
Mä en vaan uskalla
Mä pelkään liikaa
Enkä tiedä olenko valmis jättämään kaikkea taakseni
Olenko valmis tähän
