Näen valoa, johon en uskalla tarttua
Näen uuden elämän, mutta mä en uskalla mennä sinne
Mua pelottaa niin
Olen yksin ja mä vaan voin päättää
Mutta entä jos en osaa
Jos pelkään liikaa
Pelkäänkö turhaan
Mä olen vahva, kyllä mä pärjäisin
Entä jos jäänkin yksin
Mä olen hukassa, mä olen turha
Se valo on kaunis, mutta se pelottaa
Se täyttää mun pimeän maailman
Minä olen hetken se naurava tyttö
Ehkä jos tartun valoon, niin voisin olla se aina
Mutta ei, mä en tiedä mitä tehdä
Haluanko aloittaa alusta, vai haluanko jäädä pimeyteen
Haluanko hymyillä, vai ikuisesti itkeä
Haluanko elää merkityksellistä elämää, vai haluanko olla tarkoitukseton
Mä en tiedä mitä haluan
Pimeys houkuttelee mua, se on ollut osa mua jo niin pitkään
Valo olisi uutta ja kaunista
Minä seison päätöksen reunalla yksin
Minä, jonka on vaikea päättää
En uskalla päättää
Haluaisin jo eteenpäin, haluaisin jo unohtaa tän kaiken tuskan
Mutta se pelottaa
Uskallanko lähteä, vai pitäisikö vaan jäädä tänne ikuisesti
Mun on voitettava tuska
Mun täytyy lähteä
Mä en vaan uskalla
Mä pelkään liikaa
Enkä tiedä olenko valmis jättämään kaikkea taakseni
Olenko valmis tähän
Pelkään pelkoa
Pelkään kaikkea
Pelko saa kehoni tärisemään
Minä olen niin yksin
Yksin tässä pimeässä maailmassa
Eikä kukaan löydä mun luokse
Kukaan ei tiedä edes miten paha olo mulla on
Kerään palasiani lattilalta, mutta se on turhaa
Koska hajoan aina uudestaan
Olen helposti hajoavaa, jota mikään ei korjaa
Minä itken salatut kyyneleeni taas siihen loputtomaan virtaan
Virtaan, jota kukaan ei näe
Virtaan, jota ei edes ole
Tai niin ne luulevat
Ne luulevat, ettei ole edes minua
Ne luulevat, ettei ole ongelmia
Ne eivät näe mitään
Silmät suljettuina minä kävelen reunalla
Ja tiedän putoavani vielä jonain päivänä
Ja silloin se on lopullista
En jaksa pudota enää kertaakaan
En enää yhtään alemmas
Reunalla on kaunista, mä tiedän, vaikka en avaa silmiäni
Tunnen tuskan, joka kulkee mun lävitseni ja avaan silmäni hetkeksi
Mä näen kauneuden, joka mua odottaa
Mun pitää vaan hypätä sen reunan yli
Mutta mä voin pudota lopullisesti
Mua pelottaa, mutta kaikki on silti niin kaunista, että en voi kuin hymyillä
Hymyilen pelolle ja näytän, että olen vahvempi sitä
Näytän, että muhun ei satu
Minä suljen silmät uudelleen ja jatkan eteenpäin
Varovasti, etten putoaisi
Silmät kiinni, etten enää näkisi kipua
Yksin, etten enää tuntisi hylkäämistä
Ja vielä joku päivä mä lennän tästä tuskasta pois
Katson kuinka nukut
En voi kuin itkeä
Minä olen menettämässä sinut
Menettämässä oman elämäni
Kaiken mikä on tärkeää, eli sinut
Minun täytyy luppua sinusta
Minun pienestä mustasta kissastani
Sitä, jota rakastan kaikkein eniten
Vaikka olet villi, niin olet silti rakas
Enkä lakkaa rakastamasta sinua, vaikka lähdetkin
Purjehdin muistojen aalloilla
Kauniilla teoilla, yhteisillä ajoilla
Sinä olit minun ja minä olin sinun
Kaikki niin täydellistä
Kunnes kaikki romahti
Kunnes sinusta tuli liian villi
Minä aloin vihata sinua, vaikka sisimmässä vielä rakastin
Nyt kun katson sinua en näe vihaa
Näen vaan ikävää, suunnatonta kaipuuta
Vaikka olet vielä luonani
Vielä pienen hetken, kunnes olet poissa
Kyyneleet saapuvat silmiini, mutta annan niiden tulla
Silitän vielä sun pehmeää turkkia ja itken sitä vasten
Sinä olet minun rakkaimpani, enkä tahtoisi sinusta luopua
Näin on silti parasta
Sinun on parempi jossain muualla, vaikka minun ei ole parempi yksin
Pian olen yksin, kun sä lähdet luotani ja viet kaiken mukanasi
Minä jään kaipaamaan, enkä koskaan unohda yhteisiä hetkiämme
Tärkeintä on, että sinä olet onnellinen
Ja täällä et voi olla riittävän onnellinen
Sinä tahdot olla vapaa
Ja minä katson sua ja näen, että olet onneton
Minäkin olen kohta
Mutta annan tuskan tulla
Minä kestän luopua sinusta
Minä kestän kyyneleet
Vain siksi, että sinulla olisi hyvä olla
