Silloin kun kyyneleet poskillasi nään.

Puen ylleni suruviitan
Hukun yksinäisyyteeni
Jossain joku varmasti kertoo kuinka turha olen
Turhuuteni on suuri, en merkitse mitään
En varmasti kellekkään, minusta tuntuu siltä
Suru piirtyy kasvoilleni
Mikään ei saa mua hymyilemään, muuta kuin pakonomaisesti
En edes halua tietää miltä näytän suru kasvoillani, yksinäisyys rinnallani
Yksinäisyys katsoo mua silmiin sanoen, etten taaskaan kelpaa
Ne pienet möröt, jotka haukkuu mua taas
Surkea, ruma, läski, epäonnistuja, se, joka ei kelpaa kellekkään
Tuo yksinäinen tyttö katsoo itseään ja näkee vaan nuo virheet
Se yksi mörkö sanoo, että olisi parempi kuolla kuin elää
Toinen sanoo, oletpa läskin näköinen
Aina, joku niistä keksii jotain miten mua haukkua
Minä olen niiden vallassa
Mun elämä on vaan käskyjen tottelemista
Omia ajatuksiani, omaa huonoa itsetuntoani
Mä kaipaan vierelle jotain kestävää
Mä kaipaan kosketusta, silitystä poskelleni
Mä kaipaan hyväksyntää, jotain joka välittää
Tyttö kuiskaa yksinäisyydestään
"Mä tahdon jotain kestävää"
"Mä tahdon jonkun joka pyyhkii kyyneleet kasvoiltani"
"Jonkun joka sanoo, me selvitään"

"Silloin kun kyyneleet poskillasi nään

Sun suru on mun mun mun mun

Ja jos toivot luoksesi jään

Sun ilo on mun mun mun mun

Yksinäisyyttäpä ei ole olemassakaan

Kaikki kaikkeen liittyy palapelin osii oomme vaan

Usko pois se mitä teet

Koko kuvaan vaikuttaa

Sulla merkitystä on

Et sitä unohtaa sä saa"

Usvaiset silmät.

Mä tuijotan pelkoa silmiin näillä pelokkailla silmillä
Mä katson sen tytön kasvoja peilistä
Mä nään kuinka ne pelkää elämää
Ja kuinka ne pelkää kuolemaa
Ne toivoo kuolemaa salaa, kun tyttö varastoi lääkkeet kaappiin
Tyttö unelmoi kuolemasta
Kaikki olisi niin helppoa
Silti tyttö jatkaa taistelua tabletit kädellään
Se katsoo aina uuden auringonnousun
Se tahtoo nähdä sen kauneuden
Sen mitä sä et ehtinyt kuin päivän nähdä
Nämä samat vihreät silmät näkevät taas ilta-auringon
Joka on yhtä kaunis kuin aina ennenkin
Silmät ovat peittyneet sumuun
Ne eivät nää enää sitä kauneutta
Sumua joka puolella
Mä olen usvametsässä, jonne kukaan ei pääse
Johon päivänsäteet eivät tuo valoaan
Auriko ei pääse tähän metsään
Sadepisaratkaan eivät pääse
Mä olen täällä yksin ilman kyyneleitä poskilla
Sumua, lisää sumua
Enkä tiedä mihin kulkisin
Pelottavat puut ympäröivät
Onkohan niillä silmät ja irvisuutkin
Mä katson näillä pelokkailla silmillä syvälle sumuun
Mutta mä en nää mitään, en yhtään mitään
En näe elämää, enkä kuolemaa
Tyttö toivoo, että kuolisi
Että tämä tuska loppuisi
Kun ei tiedä mitä tekisi
Kun on aivan eksynyt
Ja lääkkeet kaapissa huutaa mun nimeäni
Mutta mä en vastaa, mä vaan kuuntelen
Voi kuinka ne sai mut apteekille asti
Voi kuinka ne mua houkutteleekaan
Sumun keskeltä mä nään sen jo
Mä nään kuoleman
Mutta mä en mene
En vielä

En pääse nyt kirjoittamaan viikkoon kun menen riparille isostelamaan. Mua pelottaa ja haluan kuolla, mutta yritän silti elää. Ehkä siitä tulee kiva viikko.

Yksinäisyyden ikiunessa.

Mustat linnut ympäröivät minut ja minä olen niiden vallassa

Ne kuiskivat mulle kuinka hirveä olenkaan

Ne eivät osaa enää lentää, että pystyisivät lähteä

Mä katson salaa peiliin ja nään kuvan mustasta linnusta

Minä olen tuo lintu ilman valoa

Minä olen tuo lintu siellä pohjalla

Minä olen siellä yksin

Revin irti sulkia kädestäni, en palaa enää normaaliksi

Mikä on edes normaalia

Toiset linnut nauravat mulle, kuinka ruma olenkaan

Minä en kestä ja vajoan yhä syvemmälle pohjaan

Tuo lintutyttö tahtoo oppia lentämään

Mustat siivet ei kanna, sähän revit ne pois

Sä olet lintu siivetön, joka ei opi lentämään

Ei ole toista kaltaistasi, ei toista yhtä epäonnistujaa

Kaikki muut osaa jo lentää

Ne "ystäväväsi" lähtivä jo olkapäiltäsi

Sinä jäit yksin

Ja jostain kaukaa mä kuulen suden ulvonnan

Se ulvoo kai kuuta nousevaa

Minä toivon, että nousisin vielä

Toivon, että siivet kasvaa takaisin

Ja lintutyttö lentää taivaalle

Johonkin niin kauniiseen

Se lentää yli suden vuoren ja katsoo kuinka se ulvoo yksinäisyyttään

Se lentää kotiin asti ja matka muuttaa sen enkeliksi

Lintutyttö oppii vielä lentämään, se saa siivet selkäänsä

Mustana varjona se katsoo peiliin ja särkee sen paloiksi

Se päivä ei ole vielä tänään

Sä olet liian painava lentämään

Yksinäinen susi laulaa ja tyttö nukahtaa niihin sointuihin

Eikä herää ennen kuin on kuollut

Mä elän ikiunessa, epätodellisessa maailmassa

Mä eläisin vasta kun olisin kuollut