Usvaiset silmät.

Mä tuijotan pelkoa silmiin näillä pelokkailla silmillä
Mä katson sen tytön kasvoja peilistä
Mä nään kuinka ne pelkää elämää
Ja kuinka ne pelkää kuolemaa
Ne toivoo kuolemaa salaa, kun tyttö varastoi lääkkeet kaappiin
Tyttö unelmoi kuolemasta
Kaikki olisi niin helppoa
Silti tyttö jatkaa taistelua tabletit kädellään
Se katsoo aina uuden auringonnousun
Se tahtoo nähdä sen kauneuden
Sen mitä sä et ehtinyt kuin päivän nähdä
Nämä samat vihreät silmät näkevät taas ilta-auringon
Joka on yhtä kaunis kuin aina ennenkin
Silmät ovat peittyneet sumuun
Ne eivät nää enää sitä kauneutta
Sumua joka puolella
Mä olen usvametsässä, jonne kukaan ei pääse
Johon päivänsäteet eivät tuo valoaan
Auriko ei pääse tähän metsään
Sadepisaratkaan eivät pääse
Mä olen täällä yksin ilman kyyneleitä poskilla
Sumua, lisää sumua
Enkä tiedä mihin kulkisin
Pelottavat puut ympäröivät
Onkohan niillä silmät ja irvisuutkin
Mä katson näillä pelokkailla silmillä syvälle sumuun
Mutta mä en nää mitään, en yhtään mitään
En näe elämää, enkä kuolemaa
Tyttö toivoo, että kuolisi
Että tämä tuska loppuisi
Kun ei tiedä mitä tekisi
Kun on aivan eksynyt
Ja lääkkeet kaapissa huutaa mun nimeäni
Mutta mä en vastaa, mä vaan kuuntelen
Voi kuinka ne sai mut apteekille asti
Voi kuinka ne mua houkutteleekaan
Sumun keskeltä mä nään sen jo
Mä nään kuoleman
Mutta mä en mene
En vielä

En pääse nyt kirjoittamaan viikkoon kun menen riparille isostelamaan. Mua pelottaa ja haluan kuolla, mutta yritän silti elää. Ehkä siitä tulee kiva viikko.

Yksinäisyyden ikiunessa.

Mustat linnut ympäröivät minut ja minä olen niiden vallassa

Ne kuiskivat mulle kuinka hirveä olenkaan

Ne eivät osaa enää lentää, että pystyisivät lähteä

Mä katson salaa peiliin ja nään kuvan mustasta linnusta

Minä olen tuo lintu ilman valoa

Minä olen tuo lintu siellä pohjalla

Minä olen siellä yksin

Revin irti sulkia kädestäni, en palaa enää normaaliksi

Mikä on edes normaalia

Toiset linnut nauravat mulle, kuinka ruma olenkaan

Minä en kestä ja vajoan yhä syvemmälle pohjaan

Tuo lintutyttö tahtoo oppia lentämään

Mustat siivet ei kanna, sähän revit ne pois

Sä olet lintu siivetön, joka ei opi lentämään

Ei ole toista kaltaistasi, ei toista yhtä epäonnistujaa

Kaikki muut osaa jo lentää

Ne "ystäväväsi" lähtivä jo olkapäiltäsi

Sinä jäit yksin

Ja jostain kaukaa mä kuulen suden ulvonnan

Se ulvoo kai kuuta nousevaa

Minä toivon, että nousisin vielä

Toivon, että siivet kasvaa takaisin

Ja lintutyttö lentää taivaalle

Johonkin niin kauniiseen

Se lentää yli suden vuoren ja katsoo kuinka se ulvoo yksinäisyyttään

Se lentää kotiin asti ja matka muuttaa sen enkeliksi

Lintutyttö oppii vielä lentämään, se saa siivet selkäänsä

Mustana varjona se katsoo peiliin ja särkee sen paloiksi

Se päivä ei ole vielä tänään

Sä olet liian painava lentämään

Yksinäinen susi laulaa ja tyttö nukahtaa niihin sointuihin

Eikä herää ennen kuin on kuollut

Mä elän ikiunessa, epätodellisessa maailmassa

Mä eläisin vasta kun olisin kuollut

Tuo tyttö katsoo merta ja miettii miksi hän elää.

Kyyneleet eivät saavu, vaikka tahtoisin niin
En ole tarpeeksi hyvä, vaikka tahtoisin niin
Katson äitiä silmiin ja tahdon kertoa kaiken
En vaan pysty
Näen kuinka epäonnistunut olen
Näen kuinka äiti yrittää lohduttaa, vaikka ei tiedä mistään mitään
Hänen kasvoilta paistaa huoli
Hän kysyy onko kaikki hyvin
Mikään ei oikeasti tunnu olevan hyvin
Mä tuijotan sitä kaappia missä on mun lääkkeet
Mä ajattelen niitä, sitä miten päästä täältä pois
En huku kyynelmereen, en saa yhtään kyyneltä
En osaa enää itkeä
Kyynelmeri on kuiva autiomaa, johon mä olen eksynyt
On vain hiekkaa silmäkantamattomiin asti
Mä muistan ne hetket kun tuo kyynelmeri virtasi
Se lapsen katse, joka katsoi äitiään, eikä koskaan kertonut pahasta olostaan
Kaikki oli aina salassa viimeiseen asti
Lapsi ei näyttänyt miten heikko oli, aina piti olla vahva
Mä kaipaan sitä kyynelmerta, sinisenä kuohuvaa
Kaipaan sen tuskan helpotusta kun kyyneleet ovat siinä poskillani
Nyt mä en näe sitä merta enää, en niitä pisaroita mun poskillani
Mä olen taas siinä, että mun pitää olla vahva viimeiseen asti
Siihen asti, kunnes otan ne lääkkeet
Tuo lapsi katsoo merta ja miettii miksi oikeastaan elää
Sen lapsen kasvoilta paistaa tyhjyys
Oliko se lapsi joskus onnellinen
Nyt tuo tyttö katsoo samaa merta, joka on rakentunut hänen kyynelistään
Jotka joskus mä pystyin vielä itkeä
Kyynelmeri jatkuu ja minä vaivun sen syvyyksiin
Eikä kukaan nää kuinka viimein itken veden alla kyyneleen
Kuinka pian mua ei enää ole
Kyynelmeri itkee, minähän en osaa taaskaan itkeä