Pilvien kyyneleitä poskillani.

Aurinko lävistää kasvoni, minä en hymyile vaikka on kaunista
Auringonsäteet viiltävät kipeästi kehoani
Minuu sattuu, en vain sano sitä ääneen
Minä olen vahva, minun täytyy
Pilvillä mä tahtoisin kävellä
Pehmeillä valkeilla pilvillä tai myrskyisillä mustilla
Mä tahdon katsoa ylhäältä, kun ne sataa maahan vetiset kyyneleensä
Mä tahdon nähdä ne korkealta taivaalta
Mä tanssisin pilvien päällä, niiden kauniilla hopeareunoilla
Mä näkisin ne reunatkin
Kaikkialla olisi kaunista, minun mieleni tekisi siitä kauniin
Vaikka myrskypilvet peittäisivät välillä jalkani, mä olisin onnellinen
Vaikka ne sataisivat kyyneleensä poskilleni, mä olisin silti onnellinen
Valkoisia, harmaita, mustia pilviä ja silti mä hymyilisin
Koska mähän olisin turvassa
Mielessäni mä vaan siellä eläisin, pilvivaltakunnassani
Siellä missä kaikki on vaan hyvin
Unelmissaan
Yksinäiset pilvet peittävät taivaan ja mä olen täällä maan päällä onneton
Tulen aina olemaan
Silti olen osittain iloinen
Mielessäni jään kuitenkin vain tanssimaan pilvien päälle
Minun mieleni on jotenkin niin kaunis
Ja minä olen oman mieleni vanki vieläkin

Etkö kuule kuinka mä veden alta huudan?

Etkö kuule kuinka mä veden alta huudan
Sen surullisen pienen laulun, ehkä hieman kauniinkin
Minä katson siihen vedenalaiseen taikapeiliin, joka näyttää mut kokonaan
Mä en kelpaa
Se peili näyttää mun kaikki virheet, eikä mitään kaunista
Mä viskaan sen vasten kiveä, mutta se ei tule edes säröille
Viskaan sen uudestaan ja se hajoaa tuhansiksi paloiksi veden pohjaan
Se vie kuvajaiseni mukanaan pohjaan asti
Mun ei tarvi nähdä enempää kuinka epäonnistunut olenkaan
Mä uin pohjassa ja näen lisää peilejä
Mä huomaan olevani talossa, joka on täynnä peilejä
Kaikki yhtä arvioivina mua kohtaan
Mä en kelpaa niille
Mä huudan siellä veden alla niin, että happi loppuu
Mä en kestä niitä satoja kuvaisia, jotka heijastuu peilien pinnasta
Särjen peilin toisensa perään vasten kalliota, mutta aina kun särjen yhden ilmestyy toinen tilalle
Mä en pääse niistä eroon, en tästä todellisuudesta miten hirveä olenkaan
Tyttö ui pohjaan, syvälle, eikä tahdo nousta pintaan muiden arvioitavaksi
Pohjassa on pimeää ja mä pelkään
Mä olen yksin siinä korallien seassa
Mä kuuntelen sen lauluan kaikua, kuinka se kaikuu kalliosta
Silti se ei tavoita ketään, koska en niin tahdo
Tyttö on yksin, niin kuin toivoikin
Kukaan ei määrää, niin kuin tahdoitkin
Mä olen täällä pohjassa ja pian peilit löytävät tiensä tännekkin
Mä en ole turvassa itseltäni missään
Nään kuinka nuo peilien sirpaleet vajoavat pohjaan
Ja juuri ennen kuin ne putoavat mä nappaan ne käsiini
Ja joku päivä mä kasaan ne taas ehjiksi ja huomaan, että siitä kuvasta on tullut kaunis

Haurailla siivilläkin voi lentää.

Pieni pelko sydämessä mä puristan avaimia kädessäni

Huomenna mä nousen lentoon

Lennän kuin feenikslintu, palavana ja täynnä toivoa

Ja mä toivon, että siivet kantaa

Pienet hauraat siivet mun selässäni

Voiko niillä lentää

Vain tällä yhdellä siivellä, joka on mun selässäni

Mä en osaa lentää vielä, mutta voin edes yrittää

Se feenikslintu odottaa hetkeä jolloin palaa poroksi ja syntyy uudelleen

Minä en syntyisi uudelleen

Mä odotan vaan hetkeä kunnes epäonnistun

Se feenikslintu hohtaa auringossa, se hohtaa lämpöä minuunkin

Minä odotan sitä kun se pääsee lentoon ja viimein elämään

Se on kaunis, vaikkei itse tunne niin

Se pärjää, vaikka muut ei siihen uskokkaan

Vielä se syntyy uudelleen, nousee tuhkasta ylös siivilleen

Ja se lentää korkealle, korkeammalle kuin kukaan muu

Se näyttää, että pystyy tähän elämään

Tuulta vasten feenikslintu joutuu vieläkin lentää

Se joutuu kokea kylmän ihollaan, tuskan luissaan

Silti se lentää niillä haurailla siivillään

Se ei voisi luovuttaa, kun on päässyt jo näin pitkälle

Mä katson kuinka se tarulintu lentää taivaalla vapaana 

Ja mä tahdon lentää sen mukaan

Tahdon lentää satujenmaahan, missä mikään ei voi satuttaa

Tahdon nähdä kuinka tuo mahtava lintu syntyy viimein uudestaan elämään

Tahdon nähdä kuinka mun elämä alkaa alusta

Siinä hetkessä mä elän

Ja tuo feenikslintu syntyy uudestaan

Pienenä ja hentona se nostaa päänsä tuhkasta

Ja minä hymyilen, minun elämäni alkaa pian