Minä olen matkalla jonnekkin mihin en pääse
Johonkin niin kauniiseen, ettei sitä voi sanoa ääneen
Johonkin, mikä on niin täydellistä, ettei sellaista ole
Mä olen vielä se hirviö, jonka peilikuva paloiksi revitään
Se hirviö, joka ei muista edes omaa nimeään
Hirviö huutaa ystäväänsä apuun
Ystävä on paha, se vie tytön pois
Se tahtoo viedä kaikki voimat ja väsyttää kehon
Mieli paloina minun laattalattiallani
Minä olen vain niitä paloja, joita yritän piilottaa
Yritän kadottaa itseni, unohtaa tytön
Tahdon salaa, että tyttö kuolee
Hirviö tuijottaa peilistä
Se ei riitä, se ei vaan riitä
Mä olen se, joka ei kelpaa, se jonka paikka on kuolemassa
Tuo hirviö on yksinäinen, mutta se ei enää itke
Se nielee kaikki kyyneleet ja patoaa kaiken itseensä
Se ei pääse pois, sen ei anneta mennä
Mä olen väsynyt, eikä kukaan nää, että muhun oikeasti sattuu
Mä en anna kenenkään nähdä
Mä vaan taistelen ja toivon salaa kuolevani
Vieläkin
Mä elän silti vieläkin
Mä katson niitä joutsenia puhtaan valkosia
Niitä ei voi haavoittaa, mutta mua voi vieläkin
Ne on vapaita, ne voi lentää karkuun
Mä en pääse tästä vankilasta
En osaa lentää pois
Liian suuri joutseneksi
Liian suuret luut ja kaikki sen ympärillä
Ne joutsenet on yhdessä
Ne ei ole ne joille nauretaan, joille sanotaan pahasti
Ei katseita, eikä loukkaavia sanoja
Ne saa vaan uida vapaina ja lentää taivaalla, jonne minä en pääse
On pimeää ja ne uivat vieläkin
Eivät ne väsy, ne vaan jatkavat ja katoavat kauniiksi
Täällä on niin pimeää, mä en jaksa edes hengittää
Kun pelko tarttuu kiinni, sä et pääse karkuun
Mä tahdon hävitä, kadotan pieniksi paloiksi
Tahdon katsoa niitä joutsenia ja nauraa, että minä olen kauniinpi
Niiden tanssissa mä voitan, mä vielä voitan
Kun on hämärää mä katoan
Mä häviän, enkä palaa tyttönä
Mä palaan jonain kauniina johon sä et voi koskea
Mä kuolen ja elän siltikin
Olen vaan olemassa, mutta en elossa
Mä katson vielä niitä joutsenia kun ne lentää mun ylitse
Niiden laulu on kaunista ja niin tämän tytön ääriviivatkin
Sä et enää nää kuka onkaan tämä tyttö
Sitä ei ole, eikä ole mitään
On vaan joutsenet lammella ja niiden silmissä minun tuskani
Minun vanha elämäni
Mä teen tästä uuden elämän
Elämän, jonka määränpää on kadota
Mä en tiedä mitä mulle kuuluu
Mä olen ihan sekaisin tässä elämässä
Hymynhäivähdyksiä näkyy mun kasvoillani
Ne katoaa ja saapuu aina uudestaan
Uusi lääke on auttanut, varmasti tää johtuu siitä
Päivät vain jatkavat kulkuaan ilman minua
Kuin minua ei olisi
Kuin olisin jo kuollut
Hymy on kuolleilla kasvoillani, enkä tiedä edes miksi
En tunne tätä tyttöä, joka hymyilee
Se on ihan vieras
Nimen tiedän, mutta en tiedä muuta
En muista miltä tuntui hymyillä
Tuo vieras tyttö hymyilee minulle, rikkinäiselle
Ja mä katson kohti maata, enkä kohtaa sen katsetta
Mä en uskalla
Kuin minussa olisi kaksi puolta, joista toisen olen jo unohtanut
Minun on liian helppo olla, että tämä olisi elämää
Mä en usko, että tämä on totta
Mä herään vielä ja paha olo on palannut
En osaa nauttia tästä, mä en vaan osaa elää
Vieras tyttö tulee ja mua pelottaa mitä se tekee
Se tappaa tän puolen, jonka mä tunnen
Sen, joka minä olen
Pian sitä ei enää ole, eikä ole minuakaan
On vaan tuo vieras, joka en ole minä, en enää
Muistan sen vuosien takaa
Mä olen hukassa, mä en tiedä missä olen ja kuka olen
Mä en tiedä enää mitään
Päivät kuluu ja mun elämä hiipuu
Ja lopussa tajuan etten ole edes osannut elää
